The Tightrope of Reporting: Mainstream Media and Extreme Narratives

Photo by Austin Distel on Unsplash
Lukuaika: 3 min.

Author: Gwenaëlle Bauvois

When mainstream media reports on the viewpoints of anti-immigration and anti-vaxx groups, they grapple with responsibly and ethically presenting these perspectives while also avoiding undue amplification of their extreme messages.

Examining the consequences of mainstream media coverage of radical groups, as well of far right politicians, is certainly not a recent occurrence. As far back as the early 2000s, scholars were already analysing the impact of traditional media coverage in legitimising these actors and their actions. Additionally, journalists have long been reflecting on this crucial issue and interrogating their own practices when covering radical groups.

The ‘what’ and the ‘how’ of reporting

The central concerns revolve around both what is being reported and how it is being reported. What is being chosen to be reported can of course shape the reader’s perspectives and emotions regarding a specific subject. More importantly, we need to interrogate how certain actors – anti-immigrationists, anti vaxxers, far right politicians and radical right figures –  are being reported, especially how often, how much and how positively or negatively. 

This last point is particularly crucial: mainstream coverage of extreme actors is overwhelmingly unfavourable, yet this coverage can sometimes appear disproportionate, creating a magnifying glass effect. For instance during the 2015 -16 ‘refugee crisis’, anti-immigration groups – such as the Finnish street patrolling group Soldiers of Odin – attracted considerable media attention in Finland and abroad. Even though the mainstream media shone a negative light on this group, this extensive coverage contributed to move their vigilantism activities from the margins to international attention, leading to the creation of numerous chapters abroad. Without this spotlight, the Soldiers of Odin might have remained relatively confidential, confined to their local towns and marginal social media platforms. 

Similarly, during the Covid-19 pandemic, anti-vaxx groups and their leading figures received extensive mainstream media coverage. This is particularly observable in Finland where anti vaxx movements – both Finnish and international – were heavily reported on. The Finnish anti vaxx movement attracted a lot of media attention during the pandemic, especially in the Swedish-speaking regional press. This extensive reporting granted a raised public profile to anti vaxxers in regions where prior to the pandemic, vaccination rates were already lower than in other parts of the country and where the anti vaxx movement was already well-established. The increased public visibility of extreme actors can contribute to a heightened perception of their significance among the general public. The more powerful the media projection, the more it enhances the perceived credibility of these actors and movements.

Here lies the main paradox: the media’s ethical imperative is to report on potentially dangerous movements and its duty is to inform the general public about important societal issues. However, even when this coverage is ethical and critical towards extremism, it can inadvertently amplify extreme voices.

Gwenaëlle Bauvois holds a PhD in sociology and works as a researcher at the University of Helsinki (Aleksanteri Institute).  She has conducted research in diverse projects on e.g. post-truth politics; radical right movements; hybrid media and right-wing populism in different national contexts. As a visiting scholar at Stanford University (2023), she studied conspiracy theories in the USA. She is currently working in the Horizon project Analysis and Responses to Extremist Narratives (ARENAS).

References:

Bauvois, G (2023, July 25). The Vaccine Fighters. The normalisation of the anti-vaxx discourse in Finnish mainstream media. DiscourseNet (International Association for Discourse Studies) Congress. University of Valencia.

Brown, K., Mondon, A., & Winter, A. (2023). The far right, the mainstream and mainstreaming: towards a heuristic framework. Journal of Political Ideologies, 28(2). https://doi.org/10.1080/13569317.2021.1949829

Herkman, J. (2017). Articulations of populism: the Nordic case. Cultural Studies, 31(4). https://doi.org/10.1080/09502386.2016.1232421

Krämer, B., & Langmann, K. (2020). Professionalism as a response to right-wing populism? An analysis of a metajournalistic discourse. International Journal of Communication, 14, 23.

Pyrhönen, N, Bauvois, G & Rosenström, S. (2021). Soldiers of Odin as Peril or Protection? Hybrid Mediatization of Oppositional Framings on Anti-Immigration Responses to the ‘Refugee Crisis’, Nordiques. https://doi.org/10.4000/nordiques.1464

Reflections on Activism, Identity, and Hope: ETMU’s role in advocacy

Lukuaika: 3 min.

Author: Hibo Abdulkarim

Dear reader, I had to revise my text completely, due to current events, and while I will do my best to stick to a point, bear with me while I make several. 

6/2020 ETMU released a statement titled ” ETMU Stands in Solidarity with the Palestinian People”. Over 3 years later, we are again or maybe still, in a situation where this statement is relevant.

Slight intro first

I was brought to Finland as a refugee in 1990, as a toddler. I grew up outside of the capital, which meant growing up not only being a minority, but often being the only visible minority in the spaces I was in.

At home, my parents worked hard to instill in us pride about our culture, our religion and our roots, so we could stand firm when society tried to instill in us shame about every single thing about us that made us us.

My teenage years were spent trying to find myself, which meant a deep dive into hip hop and everything it stood for. Regardless of learning about the struggles black people had to face before and living with what we faced in 90’s Finland, my earliest memories of civil activism had surprisingly nothing to do with racism. Not directly anyways.

Activism and me

I don’t remember how old I was when I first learned about Palestine and its history, but a lot of my teenage pictures show me wearing the keffiyeh around my neck. I remember the first time my mother asked me not to wear it outside, for fear of my safety. And I remember how proud I felt when at university I got to attend my first pro-Palestine demonstration, wearing my old keffiyeh, and chanting in solidarity with the people of Palestine, demanding peace.

This week, over 20 years since my mother asked me to stop wearing the keffiyeh, because she was aware of the risks involved, I attended my first demonstration for Palestine in Finland and I felt nothing but grief. I briefly marched along side a woman old enough to be my grandmother, who is Palestinian and while she cried, I couldn’t help but cry too; at the cruelty her people feel and have felt for over 75 years.

ETMU and the future

ETMU gives me hope. To see a wide network of academics and researchers, who work to produce studies that Finland and Europe at large, greatly need, give me hope. To have people who study e.g.: migration, refugee’s, racism, apartheid and discrimination and want to make a positive change in this country and in this world is valuable beyond words.

As a black, muslim refugee, I’m used to being discussed in different public platforms as a problem. In the work/papers I have gotten to know through ETMU, I see discussions about minorities and immigration, but in a scientific, neutral or humane way, where the subjects are still people, with right to dignity.

I hope that in the future ETMU gets much more space and recognizition in academics, not only for the value of networking, but how valuable these discussions are specially for those who do not work with the topics ETMU does.

In a time where we still have to justify the need for antiracism in universities and in workplaces, ETMU could be beacon of light that the academics absolutely needs to show us the way.

Despite being a medical doctor, I don’t regard myself as a true academic, since my experience actually doing research is very limited. However, while working in the antiracism field for the last few works as a stressful but necessary “side hustle”, I welcome any and all research based information we can get to further equality and human rights.

Especially in situations, where things are not black and white, the importance of terminology and accuracy is amplified and researchers have one of the most important roles in producing means to fight injustice.

I stand with the oppressed, with the discriminated, with the occupied, because I stand with the right of every single human being to be treated with dignity and to feel safety. 

Happy 20th ETMU!

Hibo Abdulkarim,
medical doctor, antiracism specialist, social media [health & equity] influencer

Over 30 years in Finland, but still identify quite strongly as Somali first and Finnish second. I work as a doctor and in the antiracism field, mainly in medicine where I work to advocate for minory groups and their rights while teaching about racism and training professionals on all thing’s equity. Most of my activism is done through Instagram, where my husband and I create content about health, mental health and equity issues, while most of my teaching is done in person. I am planning to regain my identity as a “full fledged” academic, in the form of starting my doctorate soon, which will be focusing on the clinical impact of structural racism in medicine and healthcare. I look forward to graduating from an admirer of ETMU, into a member of it.

Maahanmuutto ja tutkimuksen voima: ETMU:n 20-vuotisjuhla ja tulevaisuuden haasteet

Lukuaika: 2 min.

Kirjoittaja: Elina Pirjatanniemi

ETMU juhlistaa tänä vuonna 20-vuotista taivaltaan. Oman kokemukseni mukaan parikymppiset ovat sangen innostavaa seuraa. Elämänkokemusta on jo jonkin verran, mutta tulevaisuus on vielä avoin ja kaikki on mahdollista. 

Parikymppinen ETMU on samoin vakiinnuttanut asemansa tieteellisenä seurana ja uskon vahvasti, että sillä on paljon annettavaa jatkossakin. Miksi oletan näin?

Maahanmuuttoon liittyvät kysymykset ovat niin tärkeitä, että on oikeastaan melkein naurettavaa todeta, että ne ovat tärkeitä. Kuten tiedämme, maahanmuuton syyt ja seuraukset ovat moninaisia. Ne herättävät tunteita, toisinaan pelkoakin, ja kiihdyttävät poliittisia reaktioita. Suomen osalta tilanne on paradoksaalinen: yhtäältä tiedämme, että yhteiskuntamme kaipaa kipeästi muun muassa työperäistä maahanmuuttoa. Haluamme tänne kansainvälisiä osaajia, start up- yrittäjiä ja työntekijöitä eri alojen työvoimapulaa paikkaamaan. 

Toisaalta asia on poliittisesti kimurantti, koska hallituksemme kokoonpano on mikä on. Hallituskoalitiossa on täysin vastakkaisia käsityksiä maahanmuutosta, mikä on heijastunut luonnollisesti myös hallitusohjelmaan. Yhdeksi Suomen Akatemian yhteydessä toimivan strategisen tutkimuksen neuvoston vuoden 2024 ohjelmateemaksi oli valikoitunut työperäinen maahanmuutto. Kuvaavaa on, että asian valmistelu jumittui nimenomaan valtioneuvostossa. 

Yhteiskunnallisesti elintärkeitä kysymyksiä tulisi lähestyä pitkäjänteisesti ja tutkittuun tietoon nojautuen. Tältä osin Suomella on vielä pitkä matka edessään. Maahanmuuttoon liittyvät teemat ovat muuttuneet poliittisiksi pelinappuloiksi, joiden kohdalla pitkäjänteisyydestä ei ole tietoakaan. Tämä näkyy selvästi oikeudellisessa sääntelyssä, jota itse työssäni seurailen. Ulkomaalaisten oikeusasemaan vaikuttavia keskeisiä normeja muutellaan sitä mukaa kuin hallitukset vaihtuvat. Perheenyhdistämistä koskevat säännökset ovat tästä hyvä esimerkki. Yksi hallitus vetää yhteen suuntaan ja seuraava sitten toiseen. Tutkijat yrittävät tuottaa ymmärrystä muutosten vaikutuksista, mutta harvemmin isoa kuvaa saadaan tutkimuksilla nopeasti muutettua.

Demokraattiseen päätöksentekoon kuuluu osana tietenkin se, että hallitus vie ja muut vikisevät. Edustan itse kantaa, jonka mukaan ihmisten perus- ja ihmisoikeuksia sivuavissa kysymyksissä, kuten esimerkiksi perheenyhdistämisessä, hallituskaudet ylittävä harkinta olisi kuitenkin hyvin tärkeää. Osaan perustella tämän oikeudellisesti, mutta se ei riitä vakuuttamaan päättäjiä. Tarvitsemme jatkuvasti monialaista ja monipuolista tietoa maahanmuutosta ja maahanmuuttajista sekä siitä, miten yhteiskunnallinen päätöksenteko lainmuutoksineen ilmiöön ja ihmisiin vaikuttaa. ETMU:lla on tässä erittäin keskeinen rooli, jonka merkitystä ei voi tarpeeksi korostaa.

Muuttoliikkeiden ja etnisten suhteiden tutkijoilla riittää siis töitä tulevaisuudessakin. Yhteiskunnallinen ilmapiiri ei juuri nyt helpota alan tutkijoiden työtaakkaa. Laadukas tutkimus itsessään on aina vaativaa, olipa ala mikä hyvänsä. Monet ETMU:n tutkijoista joutuvat myös painimaan tutkimuksen ulkopuolisten haasteiden parissa. Miten saada tutkimusperustainen viesti perille aikana, jolloin yhä useampi kyseenalaistaa tieteen integriteetin? Miten kohdata vihamieliset viestit ja maalituskampanjat? 

Minulla ei ole valmiita vastauksia. Varmaa kuitenkin on, että kukaan tutkija ei jaksa yksin tällaisia vaikeuksia kohdata. ETMU:n tärkeä merkitys ilmenee tässäkin. Seuran kautta oma viesti saa kaivattua kaikupohjaa. ETMU tarjoaa myös tukea ja kumppanuutta hankalissakin tilanteissa. 

Me tutkijat kasvatamme ymmärrystä yhdessä tehden, tutkimus ja projekti kerrallaan, kärsivällisesti ja asiantuntevasti. Näin on ETMU menestyksekkäästi tehnyt ja näin ETMU tekee jatkossakin. 

Kahteenkymmeneen vuoteen mahtuu paljon onnistumisia ja läpimurtoja, onnen hetkiä, jolloin tutkimus on saanut aikaan positiivisen muutoksen. Aina sitä ei voi suoraan todentaa, mutta tieto oman panoksen merkityksellisyydestä antaa voimaa.  Toiveikkaina ja innokkaina lähtekäämme siis kohti seuraavaa vuosikymmentä!

Elina Pirjatanniemi on oikeustieteen tutkija ja professori sekä Åbo Akademin ihmisoikeusinstituutin johtaja. Hän on tutkimuksessaan paneutunut muun muassa turvapaikanhakijoiden oikeusasemaan ja ulkomaalaislakiin. 

Stay courageous, disobedient, and self-critical

Lukuaika: 2 min.

Kirjoittaja: Johanna Ennser-Kananen

After being on the ETMU board for 3 years, I took on the role of ETMU chair from 2021 to 2022. Today I look back at this intense time with mixed feelings. There was always more to do that could be done, there was never enough time, and rarely enough money, and great ideas and initiatives were often met with the harsh realities of neoliberal, racist, and otherwise dehumanizing academic and societal structures. But, in the end, the good things outweighed all of those. I offer two examples here: ETMU taking a stance and ETMU creating humanizing spaces. 

My time as chair was quite a restless one, both in Finland and globally: To name only a few, COVID, restrictive migration policies, and wars and violence (e.g., against Palestinian people, Ukraine, and people in North and East Syria) changed many lives and places forever. In the face of these major crises, ETMU did not look the other way: Whenever possible, we took a stance (often in writing), dealt with the topics on our blog (e.g. this piece on the COVID crisis https://liikkeessaylirajojen.fi/covid-19-pandemic-what-has-it-meant-for-mobilities-and-inequalities/

or the one on the Ukrainian refugee crisis https://liikkeessaylirajojen.fi/special-issue-war-in-ukraine-and-perspectives-on-forced-migration/), and made space to work through our experiences in events and meetings. I hope these initiatives will continue and develop further. Like Desmond Tutu reminded us, there is no neutrality in the face of oppression, so I hope ETMU will continue to use its voice in nuanced, clear, and courageous ways. 

ETMU taught me many things, and one stands out as particularly crucial. The people I met in my active ETMU years included many who understood what I was only beginning to learn: that universities are fundamentally nationalistic, colonial projects, and the hierarchies within them are not a coincidence or an accident, but very much part of how the system was designed to work. But, importantly, I learned that, in this context, it is possible and necessary to carve out spaces for resistance, solidarity, connection, and activism. That people are often better than their institutions, and if given the opportunity, they will build and maintain these spaces. In today’s Finland, and today’s academia, we need these people, the ETMU-type, the builders, connectors, resistors, humanizers, more than ever. Thank you, ETMU, for all the experiences, lessons, and connections. Stay courageous, disobedient, and self-critical. Happy birthday! 🎉

Johanna Ennser-Kananen (Ph.D, dos.) works as an Academy Research Fellow at the Department of Language and Communication, University of Jyväskylä researching the intersections of language, knowledge, and racialization in schools.

ETMU päivät ja hallitustyöskentely pandemian värittämänä aikana: uusia käytäntöjä ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta

Lukuaika: 3 min.

Kirjoittaja: Saara Pellander

Toimin ETMUn puheenjohtajana 2019 ja 2020. Ajanjaksollisesti puheenjohtajuuteni sijoittui Sipilän hallituksen loppuajalle, ja perussuomalaiset olivat ensimmäistä kertaa mukana Suomen hallituksessa. Silloin tehtiin useita kiristyksiä ulkomaalaislakiin ja erityisesti sen tulkintalinjaan. Eduskuntavaalien aikana ETMUn blogissa julkaistiin vaaleihin liittyvää blogisarjaa. Blogitekstejä liittyen perheenyhdistämiseen julkaistiin englannin ja suomen kielen lisäksi myös farsin kielellä, joka oli käsittääkseni uutta. Minusta on tärkeää, että ETMU tuo muuttoliikkeisiin liittyvää tutkittua tietoa julkiseen keskusteluun. Hallitusvaihdoksen lisäksi puheenjohtajakauttani varjosti koronapandemia, joka oli ETMUlle tietysti suuri muutos. Kuten kaikki muutkin, myös me jouduimme opettelemaan etäkokoustamaan. Pandemian seurauksena myös vuodelle 2020 suunniteltu NMR-ETMU-konferenssi, jonka järjestämistoimikunnassa olin mukana, jouduttiin siirtämään ensin eri ajankohtaan, ja sitten myös verkkoon. 

ETMU-päivät järjestetään usein melko itsenäisesti paikallisen toimikunnan johdolla. Itselle kävikin lopulta niin, että olin molempien puheenjohtajakausieni aikana järjestettyjen ETMU-konferenssien järjestelytoimikunnissa mukana. Tampereella järjestetyn ”Solidarity, Participation, and Politics” -aiheisen konferenssin huikean kävijämäärän lisäksi oli hienoa, että konferenssiin pyydettiin aktiivisesti mukaan myös taiteilijoita, järjestökentän toimijoita sekä Suomeen muuttaneita turvapaikkataustaisia. 

Vuonna 2020 tarkoituksena oli järjestää ETMU-konferenssi Helsingissä yhteistyössä Nordic Migration Research-konferenssin kanssa. Sitten syntyikin Nordic Migration Research -verkoston hallituksen puheenjohtaja Marja Tiilikaisen johdolla ensimmäiset (ja toivon mukaan viimeiset) täysin verkossa järjestettävät ETMU-päivät teemalla ”Colonial/Racial Histories, National Narratives and Transnational Migration”. 

Käsillä oli etäkonferenssi, josta kenelläkään meistä ollut aikaisempaa kokemusta tai osaamista – elettiin vuotta 2020, eikä zoomit ja muut etäkokoustamiset olleet vielä arkipäivää. Onneksi meillä oli loistava konferenssisihteeri Merja Skaffari-Multala, hyvin omistautunut järjestäjätoimikunta, todella osaava korkeakouluharjoittelija, mahtavia paikallisia vapaaehtoisia sekä Marjan uskomattomat organisointikyvyt puolellamme. Pidän tärkeänä ansiona ja hienona juttuna, että järjestämistoimikunnassa toimi aktiivisesti taiteilija, Sepideh Rahaa, joka varmisti, että taide ja taiteen tutkimus ei toiminut konferenssissa vain päälle liimattuna lisäohjelmana vaan, että taiteen tutkimus ja siihen liittyvät keskustelut olivat konferenssissa mukana ja esillä keynote-luentoja myöten. Etäosallistuminen ei tietenkään korvannut konferenssi-illallisella käytyjä kiinnostavia keskusteluja, session jälkeen workshopin teemoja jatkevia tuumailuja kahvitauolla ja sitä me-henkeä, joka konferenssista parhaimmillaan syntyy. Hienoa oli kuitenkin, että etäosallistumisen myötä ETMU- ja NMR-konferenssiin tuli yli 600 osallistujaa, osa heistä sellaisista maista, joista voi olla viisumien ja matkakustannusten vuoksi vaikeaa osallistua pohjoismaalaiselle konferenssille.

Haluan omistaa tämän blogikirjoituksen jokaiselle teistä, joka on ollut vuosien varrella jossain roolissa ETMU-päivien organisoimisessa – teette todella tärkeää ja monesti aivan liian näkymätöntä työtä! ETMU-päivät ovat kuitenkin ETMUn toiminnan sydäntä, ja se, että eri alojen tutkijat kokoontuvat vuosittain tämän yhteisen kattoteeman alle on tärkeämpää kuin moni meistä ajatteleekaan. 

ETMUssa on aina, myös minun puheenjohtajuuskaudellani, käyty keskustelua siitä, tulisiko ETMUn keskittyä puhtaasti akateemiseen toimintaan vai toimia myös yhteiskunnallisesti ja yhteiskunnassa. Minusta tämä keskustelu ja siihen liittyvä vastakkainasettelu on kummallinen ja osittain keinotekoinenkin – eihän muuttoliikkeisiin, rajoihin ja rasismiin liittyviä akateemisia keskusteluja voida ajatella yhteiskunnan ulkopuolella olevina. Tässä suhteessa koen, että ETMU on muuttunut joustavammaksi ja avoimemmaksi – enää ei tarvitse erikseen perustella ETMUn pyrkimyksiä vaikuttaa myös yhteiskunnallisesti, koska se on määritelty ETMUn strategiassakin. Koen myös, että ETMU on muuttunut järjestönä kansainvälisempään suuntaan. Tällä hetkellä ETMUlla on jo kolmas puheenjohtaja putkeen, joka on syntynyt Suomen ulkopuolella. Samalla ETMU ei ole enää vain niitä varten, jotka ovat jo saavuttaneet akateemisella urallaan vankan aseman, vaan hallituksessa on mukana paljon nuoriakin tutkijoita. Toiminta on muuttunut hyvällä tavalla rennommaksi, eikä itseään tarvitse ottaa liian vakavasti. 

Kun minua pyydettiin kirjoittamaan tämä teksti, minulta kysyttiin, millainen merkitys ETMUlla on ollut uralleni. Vaikka ETMU tuo varmasti sen piirissä toimiville arvokkaita verkostoitumisen mahdollisuuksia, en pidä urapohdintaa kovin kiinnostavana. Toivon hartaasti, että ETMUssa ei toimittaisi jo tarpeeksi kilpailuhenkisen ja suorituskeskeisen akateemisen maailman papukaijamerkkien vuoksi ja oman uran edistämiseksi, vaan toiminta olisi ennen kaikkea ETMUn jäseniä varten, ETMUn jäsenten näköinen, heidän intressejään ja toimintamahdollisuuksiaan palveleva sekä ETMU-aiheiden yhteiskunnallista merkitystä esiin nostava. Onnea 20-vuotiselle ETMUlle!

Saara Pellander on Suomen Siirtolaisuusinstituutin johtaja. Hän on yhteiskuntatieteiden tohtori ja poliittisen historian dosentti Helsingin yliopistossa. Hän on Suomen Akatemian rahoittaman INDEFI-hankkeen, joka käsittelee karkotettavuutta ja perhesiteitä, pääsuunnittelija. Mobile Futures -hankkeessa hän on vuorovaikutuskoordinaattori ja ohjausryhmän jäsen. Lisäksi hän on mukana Suomen Akatemian rahoittamassa DEMESO-hankkeessa, joka käsittelee karkotuksiin liittyvää medioitua aktivismia. Pellander on työskennellyt ja julkaissut rajat ylittävän läheisyyden ja perheenyhdistämisen sääntelyyn liittyvistä kysymyksistä erityisesti politiikkojen ja niiden toteuttamisen näkökulmasta sekä (pakko)maahanmuuton mediarepresentaatioista ja niihin liittyvästä aktivismista.

ETMU bringing up research-based views to promote social justice and human rights

Lukuaika: 3 min.

Author: Johanna Leinonen

I joined the ETMU board in 2013 after spending several years in the United States pursuing my PhD degree. Becoming a member of the ETMU board helped me immensely in integrating myself back in the scholarly networks in Finland. I ended up serving on thein the board from 2013 to 2018. 

During those years, I learned the ins and outs of ETMU. I was the treasurer from 2013 to 2016, and in 2017-2018, I had the honor of serving as the ETMU’s chairperson. For one year, I also acted as one of the editors of the ETMU Blog. During my term as the chairperson, the blog was renewed and renamed as Liikkeessä yli rajojen. It is thus very rewarding to contribute to this blog and see it thriving!

My term as the chairperson of ETMU followed 2015-2016, i.e., the period when the number of asylum-seekers arriving in Finland grew significantly, and the Finnish government tightened migration policies in many ways. 

As the societal and political discussions surrounding migration became increasingly polarized, the ETMU board members shared the feeling that we should take a stance when asylum-seekers’ rights were curtailed. We invited all ETMU members and email list subscribers to visit and show support for the demonstration by asylum-seekers at the Helsinki Railway Station square in March 2017. 

This demonstration, organized by the Right to Live – Oikeus elää collective, continued for several months in Helsinki, calling for fairness in asylum-seeking processes. The Right to Live collective received the ETMU Award at the ETMU conference in Jyväskylä in October 2017 for their tireless struggle for human rights. This is the first time the ETMU award was granted to a network of actors (instead of a single person) and to persons with migratory background.

Following these events, we in the ETMU board saw that it would be necessary to discuss what role a scientific society like ETMU should have in civil society. For this purpose, in 2018, we conducted a survey among the ETMU membership, asking the members’ views on how the society’s activities should be developed in the future. 

We learned that there was no unanimous view on what role scientific societies should take in public debates. While some thought that researchers ought to remain “neutral”, others felt that scholars should actively participate in discussions related to the field of expertise.

In the end, the board decided that ETMU should take an active stance in topics and questions that ETMU researchers specialize in. To spell this out, we created the ETMU’s first-ever strategy in 2018, during my last year as chairperson. 

The strategy underlined the need to bring up research-based views that promote social justice and the realization of human rights. This stance aligns with the ethical principles spelled out by scholars of forced migration, who have underlined the researchers’ responsibility to speak out about the structural inequalities they uncover in their research.

While the public discussions on migration, ethnicity, and racism are often heated and even frustrating, it is exciting to see how research and activism are increasingly intertwined. ETMU continues to have an important role in speaking out about issues of social justice.

I am proud of the small role I had in ETMU’s history. Being a member of ETMU has meant a lot to me over the years. I learned many professional skills during my time as the treasurer and chairperson, skills that have been useful in other positions, and I also acquired long-lasting friendships through ETMU. For anyone interested in getting to know new and interesting people and learn about migration research conducted in Finland, I highly recommend becoming an active member.

Johanna Leinonen specialises in migration history and is a docent in multiculturalism research at the University of Turku (2016). Currently, Leinonen works as a researcher at the Deaconess Institute and is involved in various research projects.

The Etmu Award: A candle of hope on a dark path

“Without the wonderful Finnish friends that I got through my journey in Finland I would never be a human like what I’m today”, says Hayder Yas.
Lukuaika: 2 min.

Photo: Right to Live/ Hayder Yas

Author: Hayder Yas

The decision to grant the ETMU Award to our group Right to Live was a wonderful moral reward, a beautiful gesture. At the time of the award, we were facing many difficulties. Members of the group felt that we were being marginalized by the immigration office, that we were not wanted in Finnish society. And then we received the ETMU Award. It was truly a beautiful award. It showed us that we had earned the trust of decision-makers. I felt very proud to be able to represent the Right to Live collective. All of us were overcome with joy.

During my return on the train from Jyväskylä where I received the Award, I posted my congratulations to everyone on my Facebook page. When I arrived at the train station in Helsinki, many of the group were waiting to welcome me. Their joy was palpable. They handed around the ETMU Award with immense pride. Then everyone started taking pictures with the Award.

The days were difficult but beautiful. The Award was a candle of hope on a dark path. It helped us move forward. Helped us believe in ourselves. Helped us to continue fighting for the right to live in peace. The lives of many became stable. Some found a job. Others started studying. I myself have become the owner and full-time employee of an accounting company. At the same time, I am studying at Metropolia where I hope to soon complete my academic studies.

Thank you for your trust. Thank you for the opportunity to remember all those who once were and still are one group under one cause, to once again remember the members of Right to Live. A big thanks to all those Finnish and international friends who stood with us during those difficult days.

Hayder Yas is a computer engineer and the managing director of Akona Oy working as an accountant and consultant for the new entrepreneurs. After he got a chance to live in peace here in Finland, he finished the Finnish courses, passed the Yki-testi after which he applied for Finnish citizenship. His role in Right To Live was a community leader, a cultural translator and a peacemaker. When it comes to the Right to live demonstration, Yas was the one who put the first tent to start the demonstration, and one of the organizers who survived the Finnish winter outside of Kiasma and Rautatieasema for six months in 2017.

Dynaaminen ja eteenpäin katsova ETMU  

Lukuaika: 3 min.

Kuva: Mathew Schwartz/ Unsplash

Kirjoittaja: Lotta Haikkola

Tieteiden talon alakerran suuri sali kaikui uhkaavasti ja lattia narisi, kun kävelin Etmun syyskokoukseen vuonna 2008. Olin aloitteleva sosiologian jatko-opiskelija ja tutkin lasten transnationaalisia sidoksia. Omassa tiedekunnassani aiheen tutkimus oli suppeaa ja minulta puuttui aihetta tutkiva yhteisö, joten olin päättänyt hakeutua mukaan Etmun toimintaan löytääkseni sellaisen. 

Päätös osoittautui erinomaiseksi. Tulin valituksi hallitukseen ja hallitusjäsenyyden myötä sain seuraavina vuosina pikakurssin muuttoliikkeiden ja etnisten suhteiden tutkimusalaan, tiedepolitiikkaan ja kansalaisjärjestötoimintaan. Tutustuin alan tutkijoihin, loin verkostoja, sain tietoa, pääsin mukaan tutkimusalan kehittämiseen Suomessa ja osallistuin yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. 

Näin jälkeenpäin ajateltuna Etmu oli tuolloin eteenpäin katsova ja dynaaminen. Etmu oli tieteellisenä seurana nuori eikä sillä siksi ollut perinteiden painolastia. Minulla oli mielikuva, että jokainen toimintaan mukaan tuleva sai heti jotain vastuuta ja näin Etmu kasvatti uutta sukupolvea sekä tutkijoita että järjestötoimijoita.

Etmun oli helppo olla nopea ja innovatiivinen ja toiminnassa oli eteenpäin menemisen tunnelma. Etmulla oli avoimesti verkossa saatavilla oleva tieteellinen lehti jo kauan ennen nykyisiä avoimen tieteen linjauksia, ja tutkimusta yleistajuistava blogi ennen kuin ne valtavirtaistuivat. Sittemmin Finnish Journal of Migration Studies kehittyi pohjoismaiseksi Nordic Journal of Migration Studies (NJMR)-lehdeksi ja Etmu-blogi ilmestyy nykyään Liikkeessä yli rajojen-julkaisuna. Näistä saatuja kokemuksia olen hyödyntänyt urani aikana monta kertaa.

Anekdootteja puheenjohtajakaudelta

Puheenjohtajana toimin vuosina 2014–2016. Vanhemmissa tieteellisissä seuroissa puheenjohtajuus on useimmiten professorien hommaa, mutta Etmun kaltaisessa matalan hierarkian toimijassa puheenjohtajaksi päädyin omalla vuorollani minä, stressaantunut postdoc. 

Tieteellisissä seuroissa puheenjohtaja on toiminnanjohtajan kaltainen jokapaikanhöylä. Strategisen johtamisen ja taloustilanteesta hätäilyn lisäksi toimenkuvaan kuuluu vähän kaikki maan ja taivaan väliltä. Siksi muistikuvissani on lähinnä erikoisia anekdootteja taipaleen varrelta. Vuonna 2014 järjestimme ison konferenssin Helsingissä. Silloinen Etmun hallituksen jäsen, sosiaalipsykologi Tuuli Anna Renvik ehdotti yhdeksi pääpuhujaksi stereotypioiden, ennakkoluulojen ja syrjinnän sosiaalipsykologisen tutkimuksen uranuurtajaa Susan Fiskeä Princetonin yliopistosta. Ajattelimme, että Fisken kaltainen edelläkävijä ei vaivaudu lokakuiseen Suomeen, mutta myöntävä vastaus pyyntöön tulikin parissa tunnissa ja samalla kysymys ”Can Doug come too?” ”Doug” osoittautui Princetonin yliopiston sosiologian professori, pitkän linjan muuttoliiketutkija Douglas Masseyksi, joka sattumalta oli myös Fisken puoliso. Näin saimme konferenssiin pääpuhujiksi kaksi Princetonin professoria yhden hinnalla. Samassa konferenssissa selvittelin yhden osallistujan toiveesta lounastarjoilut hoitaneelta Unicafelta käyttävätkö he ruuassaan vapaan kanan munia vai tavallisia. Välillä tuntui, että annoin Etmulle aivan kaikkeni. Etmu oli aiemmin tullut valituksi TSV:n hallitukseen yhdessä Nuorisotutkimusseuran kanssa ja tavoitteena oli säilyttää paikka. Tuolloin oli uhka, ettei kukaan pääsisi syyskokoukseen äänestämään Etmua, joten päädyin ajamaan kokoukseen taksilla suoraan viisaudenhampaan poistosta ja äänestin Buranan voimalla Etmun jatkopaikalle hallitukseen. 

Saimme kuitenkin aikaan myös merkittäviä asioita. Muuttoliikkeiden ja etnisten suhteiden tutkimusala on monitieteinen eikä monitieteisen tutkimuksen asema tieteen kentällä ole aina yhtä vahva kuin vakiintuneempien tieteenalojen. Tarve vahvistaa monitieteisten tieteenalojen asemaa tiedekentällä oli ollut taustalla TSV:n hallitukseen hakeutumisessa. Pohdimme Nuorisotutkimusseuran ja Lapsuuden tutkimuksen seuran edustajien kanssa, että monitieteisten alojen edustusta olisi syytä vahvistaa myös Suomen Akatemiassa. TSV pyysi tuolloin tieteellisiltä seuroilta ehdotuksia juuri perustetun strategisen tutkimuksen neuvoston jäseniksi. Verkostoiduimme muiden monitieteisten seurojen kanssa ja ehdotimme Nuorisotutkimusseuran tutkimusjohtaja Leena Suurpäätä jäsenseksi. Leenaa ei valittu STN:n jäseneksi, vaan sen sijaan Suomen Akatemian hallitukseen. Leena teki kertomansa mukaan urakalla töitä monitieteisen tutkimuksen huomioimiseksi Akatemiassa ja tiedepolitiikassa laajemmin. 

Suomi pakolaiskriisin aikana 

Tiedepoliittisen vaikuttamisen lisäksi vuodet puheenjohtajana olivat suomalaisessa yhteiskunnassa merkittävää ja raskastakin aikaa. Tuolloin elettiin edelleen finanssikriisin jälkimainingeissa ja keskellä pitkittynyttä hitaan elpymisen aikaa. Vuoden 2015 vaaleissa syntyi keskustapuolueen ja Juha Sipilän johdolla oikeistokonservatiivinen hallitus, johon perussuomalaiset tulivat mukaan. Lähes samaan aikaan Syyrian sota ja Lähi-idän epävakaus ajoivat ihmisiä Eurooppaan ja synnyttivät niin kutsutun pakolaiskriisin.

Sipilän hallituksen (2015–2019) ensisijainen tavoite oli valtion velkaantumisen vähentäminen. Näitä tavoiteltiin työmarkkinoiden muutoksilla ja leikkauksilla. Vaikka myös perussuomalaisten tavoite ainakin julkisesti oli leikkauspolitiikka ja valtion velkaantumisen vähentäminen, varsinainen tavoite taisi olla muualla, eli maahantulo- ja maassaolosäädösten kiristämisessä. Suuri turvapaikanhakijoiden määrä Suomessa vuonna 2015 helpotti tämän tavoitteen edistämistä helpommaksi. Sipilän hallitus teki lukuisia kiristyksiä turvapaikanhakua säätelevään lainsäädäntöön ja perheenyhdistämisen ehtoja kiristettiin. Erilaisia kiristyksiä tehtiin myös myöhemmin Turun terrori-iskun jälkeen. Tilanne oli samankaltainen kuin nykyisen Orpon hallituksen (2023-) aikana, jossa oikeiston ja radikaalioikeiston yhteistyöllä pyritään leikkauksiin ja maahanmuuttopolitiikan kiristyksiin. Orpon hallitusohjelmassa esitetään kiristyksiä useisiin eri oleskelulupia sääteleviin lakeihin.

Noina vuosina pyrimme vaikuttamaan tekemällä lausuntoja lakihankkeisiin ja osallistumalla ministeriöiden tilaisuuksiin. Laadimme lausuntoja selontekoihin ja lakiuudistuksiin, osallistuimme ministeriöiden tilaisuuksiin ja olimme mukana järjestämässä siirtolaisuuspolitiikkaa käsittelevää seminaaria. Lausunnoissa, eri tilaisuuksiin valmistelemissamme puheenvuoroissa ja seminaaritoiminnassa oli aina kärkenä laaja tutkimusnäyttö, jota oli kertynyt Etmun piirissä toimivien tutkijoiden hankkeissa. Vuonna 2016 järjestimme jäsenistölle pienen tilaisuuden järjestöjen keinoista vaikuttaa lainsäädäntöön, varmaankin reaktiona vaikuttamistyön mahdottomuuteen. 

Etmun tulevaisuus

Etmu vaikuttaa olleen hämmentävän aktiivinen, kun ottaa huomioon, että varsinaisia resursseja ei ollut ja toiminta perustui enimmäkseen vapaaehtoisuuteen. Puheenjohtajana en tietenkään vastannut tästä kaikesta itse, vaan mukana oli Etmun hallitus, johon kuului noina vuosina yhteensä parikymmentä ihmistä, jotka kaikki antoivat Etmulle valtavan panoksen. 

Omasta puheenjohtaja-ajastani Etmu on kehittynyt valtavasti. Erityisen hienoa on ollut seurata Etmun inklusiivisuutta ja sitä, miten se on kyennyt tuomaan toimintansa piiriin myös Suomeen muualta muuttaneita tutkijoita. Toivon, että Etmu toimii heille samanlaisena verkostoitumisen ja tiedekenttään integroitumisen alustana kuin se itselleni toimi. Samalla soisin, että Etmu jatkaa samalla vahvalla profiililla, jossa yhdistyy innovatiivisuus, tieteen edistäminen ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen. 

***

Tekstissä on käytetty lähteenä Laura Korkeamäen, Elina Laten, Janne Pölösen, Lea Ryynänen-Karjalaisen ja Sami Syrjämäen teosta Tieteelliset seurat Suomessa 2018 (TSV 2019). Kiitos Tuuli Anna Renvikille ja Leena Suurpäälle Etmu-vuosieni muistelemisesta. 

Lotta Haikkola on sosiologian dosentti ja toimii akatemiatutkijana Nuorisotutkimusverkostossa. Hän on etnografi ja tutkii tällä hetkellä nuoria muuttuvilla työmarkkinoilla ja keskittyy erityisesti logistiikkatyöhön ja ravintola-alan työntekijöihin. Lisäksi hän on tutkinut työttömyyden ja kotouttamisen hallintaa ja lasten transnationaalisia sidoksia. 

Maailma on muuttunut – kuten myös ETMU

Lukuaika: 2 min.

Kuva: Canva

Kirjoittaja: Sari Hammar

Vuosituhannen alkupuolella perustetun ETMU ry:n yhtenä tavoitteena oli koota Suomessa seuran aihepiirien parissa toimivat tutkijat yhteen ja tarjota foorumi yhteiselle keskustelulle. Samalla pidettiin erityisen tärkeänä luoda kanava, joka vahvistaa mahdollisuutta julkaista tutkimustietoa myös suomeksi ja ruotsiksi.

ETMU:n alkuvuosina rakennettiin yhteyksiä moneen suuntaan. Esimerkiksi pohjoismainen yhteistyö nähtiin tärkeänä ja se kehittyikin nopeasti. Suomessa ETMU:n toimintaan osallistui tai sitä seurasi yhä kasvava joukko tutkijoita ja tutkimuksesta kiinnostuneita, joita maahanmuuttoon ja etnisiin suhteisiin liittyvät aiheet kiinnostivat. Suomeen tulijoiden määrä oli kasvanut ja asioita haluttiin tarkastella entistä useammista näkökulmista. Seurakin lisäsi yhteyksiään yhä laajemmin kansainväliseen yhteistyöhön.

Alusta asti seuran hallituksessa olleena otin ETMU:n puheenjohtajuuden vastaan Pasi Saukkoselta vuonna 2009. Tuolloin seuran toiminta oli hyvässä vauhdissa. Vakiintunutta toimintaa, kuten ETMU-päiviä, ETMU-julkaisua ja kasvavaa postituslistaa pyöritettiin, jos ei rutiinilla, niin kuitenkin jo tottuneesti. Seura tunnettiin aihealueesta kiinnostuneiden keskuudessa kansallisesti mutta myös Suomen rajojen ulkopuolella.

Vuoden 2009 ETMU-päivien teemana oli Suomi ja uutta luova kulttuurinen monimuotoisuus. Tämä kuvaa mielestäni hyvin sitä, millainen tilanne oli tuolloin miltei 15 vuotta sitten. Aihealueen tutkimuksessa otettiin nyt entistä painokkaammin kantaa käytettävään käsitteistöön ja haettiin pintaa myös terveelle kriittisyydelle. Selkeämmin yhteiskunnallisesti vaikuttamaan pyrkivät kannanotot olivat kuitenkin vielä melko vähäisiä.

Sittemmin poliittisen keskustelun vapautuminen hyvinkin kärkästä puhetta sallivaksi ja monet yhteiskunnallista ilmapiiriä muokkaavat tekijät ovat vaikuttaneet ETMU:n aihealueen tutkimuksen painopisteisiin sekä tutkijoiden asemiin ja ulostuloihin. Samaan aikaan ETMU:n jäsenten kielellinen ja kulttuurinen kirjo on entisestään laajentunut. Tämän päivän etmulaiset ottavat omaan puheenjohtajuusaikaani verrattuna selkeämmin kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Keskustelua käydään yhä enemmän suomen ja ruotsin ohella englanniksi.

ETMU:n toiminta on siis muuttunut, mutta tutkimusseuran tuleekin seurata aikaansa. Näen, että ETMU:lle on kahdenkymmenen toimintavuoden jälkeen edelleen tarvetta. Se on osaltaan vaikuttanut kansalliseen – ja miksei syntyneiden verkostojen kautta kansainväliseenkin – keskusteluun ja tutkimuksen suuntautumiseen liittyen etnisiin suhteisiin ja kansainväliseen muuttoliikkeeseen ja näihin linkittyneisiin kysymyksiin. Mutta mikä on ETMU:n rooli tulevaisuudessa? Sen näyttää aika.

Sari Hammar on koulutukseltaan filosofian tohtori ja ammatillinen opettaja. Väitöstutkimuksessaan (Joensuun yliopisto, 2009) hän tarkasteli julkisissa palveluissa työskentelevien ammattilaisten valmiutta kohdata taustaltaan erilaisiksi kokemiaan asiakkaita. Hammarilla on pitkä kokemus maahanmuutto-, yhdenvertaisuus- ja monimuotoisuuskysymyksiin liittyvästä tutkimus-, opetus- ja kehittämistyöstä valtionhallinnossa, kunta- ja aluesektorilla, yliopistoissa ja muissa koulutusorganisaatioissa sekä järjestöissä. Hammar on ETMU ry:n perustajajäseniä ja hän toimi yli kymmenen vuotta aktiivisesti seuran hallituksessa, puheenjohtajana v. 2009-2010. Tällä hetkellä hän työskentelee palvelualuejohtajana Diakonissalaitoksella (kansainvälisyys ja maahantulijoiden palvelut).

Verkostojen ja yhteistyön voimaa

Lukuaika: 3 min.

Kuva: Alina Grubnyak/ Unsplash

Kirjoittaja: Marja Tiilikainen

Minut valittiin ETMUn toiseksi puheenjohtajaksi Tuomas Martikaisen jälkeen, ja toimin tässä tehtävässä peräti kolme vuotta (2005 ̶ 2007). Nuo vuodet olivat järjestön toiminnan kehittämisen ja vakiinnuttamisen aikaa.

On hauska sattuma, että järjestyksessään toiset ETMU-päivät järjestettiin Jyväskylässä vuonna 2005, ja niin myös tätä kirjoittaessani syksyllä 2023. Sosiaalilääketieteellisessä Aikakauslehdessä julkaistun juttuni mukaan vuoden 2005 tapahtuman aiheena oli ”Kulttuurien välinen vuorovaikutus” ja osallistujia oli runsaasti, noin 120. ETMU-päivien kuudessa työryhmässä käsiteltiin tuolloin koulutusta ja kulttuurien välistä vuorovaikutusta, maahanmuuttajia ja kulttuuripolitiikkaa, työmarkkinoita ja integraatiota, perheiden ja sukupolvien kokemuksia maahanmuutosta, hallituksen maahanmuuttopoliittista ohjelmaa sekä vähemmistöjen hyvinvointia ja terveyttä. Kaikki ajankohtaisia ja tärkeitä aiheita edelleen!

ETMU-päivät ovat säilyttäneet asemansa tärkeimpänä Suomessa toimivien muuttoliiketutkijoiden kohtaamispaikkana. Tapahtuma on alkuajoista laajentunut ainakin työryhmien määrän osalta: syksyn 2023 konferenssissa toteutuu noin 20 työryhmää. Kiinnostavaa on, että odotettu osallistujamäärä on aivan samaa luokkaa kuin vuonna 2005. Tapahtuman monipuolisuutta ja merkittävyyttä kuvastanee se, että pienimuotoisten ”päivien” sijaan tapahtuma nykyisin mielletään ensisijaisesti konferenssina, joka puhuttelee myös laajempaa kansainvälistä osallistujakuntaa. Englanti on vähitellen ottanut vallan konferenssin pääkielenä.

Puheenjohtajakaudelleni osui vertaisarvioidun Finnish Journal of Ethnicity and Migration (FJEM) -lehden perustaminen. Lehden julkaisija oli ETMU ja sitä tehtiin yhteistyössä CERENin (Svenska social- och kommunalhögskolan, Helsingin yliopisto), Siirtolaisuusinstituutin ja Väestöliiton kanssa. Ensimmäinen päätoimittaja oli Matti Similä ja itse olin mukana lehden toimituskunnassa koko sen olemassaolon ajan (2006 ̶ 2010). Alusta alkaen FJEMin tarkoituksena oli julkaista paitsi Suomessa, myös muissa Pohjoismaissa tehtyä monitieteistä alan tutkimusta. Vuonna 2011 FJEM sulautui yhteen norjalaisen Norsk tidsskrift for migrasjonsforskning -lehden kanssa, ja tuloksena oli nykyinen Nordic Journal of Migration Research (NJMR). Lehteä julkaisee pohjoismainen Nordic Migration Research -verkosto ja se on kehittynyt arvostetuksi tieteellisen tutkimuksen julkaisukanavaksi. ETMU on edelleen yksi lehden rahoittajatahoista.

Suomalaisten tutkijoiden järjestäytyminen ETMUksi on edistänyt muuttoliikkeitä ja etnisiä suhteita tutkivien verkostoitumista paitsi Suomen sisällä, myös Pohjoismaissa ja laajemmin. Aktiivisena toimijana ETMU on ollut hyvä esimerkki ja tuki myös pohjoismaiselle NMR-verkostolle, joka perustettiin Norjassa vuonna 2007.

Henkilökohtaisella tasolla ETMU on ollut minulle merkityksellinen monin tavoin. Ennen väitöstilaisuuttani marraskuussa 2003 Annika Forsander ehdotti, että minulle järjestettäisiin varjovastaväitös. Varjovastaväittäjänä toimi Sylvia Akar. Tämä oli varmasti ensimmäisiä, ellei jopa ensimmäinen, varjovastaväitös jonka ETMU järjesti – olihan yhdistys virallisesti perustettu vasta kesäkuussa 2003. ETMU ei taida enää järjestää vastaavia tilaisuuksia väittelyyn valmistautuville, ja tuskinpa niille enää olisi samanlaista tarvettakaan nyt kun alan opetus ja tutkimus suomalaisissa yliopistoissa on vakiintunut. 20 vuotta sitten ETMUn tarjoama vertaistuki oli nuorelle tutkijalle todella arvokas.

ETMUn puheenjohtajuus tarjosi kiinnostavan näkymän kehittyvään muuttoliiketutkimuksen kenttään ja siellä aktiivisesti toimiviin tutkijoihin. Puheenjohtajan roolissa opin myös järjestön pyörittämiseen liittyviä vastuita ja käytännön taitoja, joista on ollut myöhemmin paljon apua esimerkiksi toimiessani Suomen Somalia-verkoston toiminnanjohtajana tai NMR:n puheenjohtajana. Tärkeä on ollut myös oivallus verkostojen ja yhteistyön voimasta: vaikka yksi ihminen tai taho ei pysty toteuttamaan jotain tilaisuutta tai hanketta yksin resurssipulan vuoksi, niin se voi hyvinkin onnistua yhdessä muiden kanssa. Ja loppujen lopuksi kaikki hyötyvät. Tällä periaatteella on onnistuneesti järjestetty myös ETMU-päiviä.

Näin taaksepäin hetken katsellessani on ollut mukava huomata, kuinka monet ETMUn alkuvuosina käynnistyneet ideat ja toiminnot ovat jatkuneet ja kantaneet hedelmää. Eri tieteenaloilla ja eri maantieteellisillä alueilla työskentelevien tutkijoiden välisen yhteistyön ylläpitäminen ja kehittäminen on edelleen tärkeä tavoite, jonka eteen pitää kuitenkin jatkuvasti ponnistella ja nähdä vaivaa. Omiin kupliin ja mukavuusalueille jääminen on riski myös ammattitutkijoille. ETMUn roolin muuttoliiketutkimuksen ja -tutkijoiden puolestapuhujana tulisi jatkossa vain kasvaa.

Lähteet

Hammar-Suutari, Sari (2006). Ajankohtaista: Etnisten suhteiden ja kansainvälisen muuttoliikkeen tutkimuksen seura ry (ETMU). Elore, 13(1). https://doi.org/10.30666/elore.78560

Martikainen, Tuomas (2010). News from the Editor: FJEM transforms into NJRM. Finnish Journal of Migration Research, 5(3): 3.

Similä, Matti (2006). Editorial. Finnish Journal of Migration Research, 1(1): 2 ̶ 3.

Tiilikainen, Marja (2006). Monitieteistä etnisten suhteiden tutkimusta. ETMU-päivät Jyväskylässä 28. ̶ 29.10.2005. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 43(1): 74 ̶ 75.

Marja Tiilikainen on uskontotieteen dosentti, joka on tutkinut erityisesti pakkomuuttajien ylirajaista arkea ja perhesuhteita. Hän työskentelee tutkimusjohtajana Siirtolaisuusinstituutissa.

123...15Sivu 1 / 15

Luetuimmat

Liikkeessä yli rajojen
Liikkeessä yli rajojen -blogin kirjoitukset eivät vastaa ETMU ry:n virallista kantaa, vaan ne edustavat aina blogikirjoituksen kirjoittajan näkemyksiä.
Ota yhteyttä: viivi.eskelinen@helsinki.fi
© Etnisten suhteiden ja kansainvälisen muuttoliikkeen tutkimuksen seura (ETMU). 2018. Some rights reserved.