Kuva: Mathew Schwartz/ Unsplash
Kirjoittaja: Lotta Haikkola
Tieteiden talon alakerran suuri sali kaikui uhkaavasti ja lattia narisi, kun kävelin Etmun syyskokoukseen vuonna 2008. Olin aloitteleva sosiologian jatko-opiskelija ja tutkin lasten transnationaalisia sidoksia. Omassa tiedekunnassani aiheen tutkimus oli suppeaa ja minulta puuttui aihetta tutkiva yhteisö, joten olin päättänyt hakeutua mukaan Etmun toimintaan löytääkseni sellaisen.
Päätös osoittautui erinomaiseksi. Tulin valituksi hallitukseen ja hallitusjäsenyyden myötä sain seuraavina vuosina pikakurssin muuttoliikkeiden ja etnisten suhteiden tutkimusalaan, tiedepolitiikkaan ja kansalaisjärjestötoimintaan. Tutustuin alan tutkijoihin, loin verkostoja, sain tietoa, pääsin mukaan tutkimusalan kehittämiseen Suomessa ja osallistuin yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.
Näin jälkeenpäin ajateltuna Etmu oli tuolloin eteenpäin katsova ja dynaaminen. Etmu oli tieteellisenä seurana nuori eikä sillä siksi ollut perinteiden painolastia. Minulla oli mielikuva, että jokainen toimintaan mukaan tuleva sai heti jotain vastuuta ja näin Etmu kasvatti uutta sukupolvea sekä tutkijoita että järjestötoimijoita.
Etmun oli helppo olla nopea ja innovatiivinen ja toiminnassa oli eteenpäin menemisen tunnelma. Etmulla oli avoimesti verkossa saatavilla oleva tieteellinen lehti jo kauan ennen nykyisiä avoimen tieteen linjauksia, ja tutkimusta yleistajuistava blogi ennen kuin ne valtavirtaistuivat. Sittemmin Finnish Journal of Migration Studies kehittyi pohjoismaiseksi Nordic Journal of Migration Studies (NJMR)-lehdeksi ja Etmu-blogi ilmestyy nykyään Liikkeessä yli rajojen-julkaisuna. Näistä saatuja kokemuksia olen hyödyntänyt urani aikana monta kertaa.
Anekdootteja puheenjohtajakaudelta
Puheenjohtajana toimin vuosina 2014–2016. Vanhemmissa tieteellisissä seuroissa puheenjohtajuus on useimmiten professorien hommaa, mutta Etmun kaltaisessa matalan hierarkian toimijassa puheenjohtajaksi päädyin omalla vuorollani minä, stressaantunut postdoc.
Tieteellisissä seuroissa puheenjohtaja on toiminnanjohtajan kaltainen jokapaikanhöylä. Strategisen johtamisen ja taloustilanteesta hätäilyn lisäksi toimenkuvaan kuuluu vähän kaikki maan ja taivaan väliltä. Siksi muistikuvissani on lähinnä erikoisia anekdootteja taipaleen varrelta. Vuonna 2014 järjestimme ison konferenssin Helsingissä. Silloinen Etmun hallituksen jäsen, sosiaalipsykologi Tuuli Anna Renvik ehdotti yhdeksi pääpuhujaksi stereotypioiden, ennakkoluulojen ja syrjinnän sosiaalipsykologisen tutkimuksen uranuurtajaa Susan Fiskeä Princetonin yliopistosta. Ajattelimme, että Fisken kaltainen edelläkävijä ei vaivaudu lokakuiseen Suomeen, mutta myöntävä vastaus pyyntöön tulikin parissa tunnissa ja samalla kysymys ”Can Doug come too?” ”Doug” osoittautui Princetonin yliopiston sosiologian professori, pitkän linjan muuttoliiketutkija Douglas Masseyksi, joka sattumalta oli myös Fisken puoliso. Näin saimme konferenssiin pääpuhujiksi kaksi Princetonin professoria yhden hinnalla. Samassa konferenssissa selvittelin yhden osallistujan toiveesta lounastarjoilut hoitaneelta Unicafelta käyttävätkö he ruuassaan vapaan kanan munia vai tavallisia. Välillä tuntui, että annoin Etmulle aivan kaikkeni. Etmu oli aiemmin tullut valituksi TSV:n hallitukseen yhdessä Nuorisotutkimusseuran kanssa ja tavoitteena oli säilyttää paikka. Tuolloin oli uhka, ettei kukaan pääsisi syyskokoukseen äänestämään Etmua, joten päädyin ajamaan kokoukseen taksilla suoraan viisaudenhampaan poistosta ja äänestin Buranan voimalla Etmun jatkopaikalle hallitukseen.
Saimme kuitenkin aikaan myös merkittäviä asioita. Muuttoliikkeiden ja etnisten suhteiden tutkimusala on monitieteinen eikä monitieteisen tutkimuksen asema tieteen kentällä ole aina yhtä vahva kuin vakiintuneempien tieteenalojen. Tarve vahvistaa monitieteisten tieteenalojen asemaa tiedekentällä oli ollut taustalla TSV:n hallitukseen hakeutumisessa. Pohdimme Nuorisotutkimusseuran ja Lapsuuden tutkimuksen seuran edustajien kanssa, että monitieteisten alojen edustusta olisi syytä vahvistaa myös Suomen Akatemiassa. TSV pyysi tuolloin tieteellisiltä seuroilta ehdotuksia juuri perustetun strategisen tutkimuksen neuvoston jäseniksi. Verkostoiduimme muiden monitieteisten seurojen kanssa ja ehdotimme Nuorisotutkimusseuran tutkimusjohtaja Leena Suurpäätä jäsenseksi. Leenaa ei valittu STN:n jäseneksi, vaan sen sijaan Suomen Akatemian hallitukseen. Leena teki kertomansa mukaan urakalla töitä monitieteisen tutkimuksen huomioimiseksi Akatemiassa ja tiedepolitiikassa laajemmin.
Suomi pakolaiskriisin aikana
Tiedepoliittisen vaikuttamisen lisäksi vuodet puheenjohtajana olivat suomalaisessa yhteiskunnassa merkittävää ja raskastakin aikaa. Tuolloin elettiin edelleen finanssikriisin jälkimainingeissa ja keskellä pitkittynyttä hitaan elpymisen aikaa. Vuoden 2015 vaaleissa syntyi keskustapuolueen ja Juha Sipilän johdolla oikeistokonservatiivinen hallitus, johon perussuomalaiset tulivat mukaan. Lähes samaan aikaan Syyrian sota ja Lähi-idän epävakaus ajoivat ihmisiä Eurooppaan ja synnyttivät niin kutsutun pakolaiskriisin.
Sipilän hallituksen (2015–2019) ensisijainen tavoite oli valtion velkaantumisen vähentäminen. Näitä tavoiteltiin työmarkkinoiden muutoksilla ja leikkauksilla. Vaikka myös perussuomalaisten tavoite ainakin julkisesti oli leikkauspolitiikka ja valtion velkaantumisen vähentäminen, varsinainen tavoite taisi olla muualla, eli maahantulo- ja maassaolosäädösten kiristämisessä. Suuri turvapaikanhakijoiden määrä Suomessa vuonna 2015 helpotti tämän tavoitteen edistämistä helpommaksi. Sipilän hallitus teki lukuisia kiristyksiä turvapaikanhakua säätelevään lainsäädäntöön ja perheenyhdistämisen ehtoja kiristettiin. Erilaisia kiristyksiä tehtiin myös myöhemmin Turun terrori-iskun jälkeen. Tilanne oli samankaltainen kuin nykyisen Orpon hallituksen (2023-) aikana, jossa oikeiston ja radikaalioikeiston yhteistyöllä pyritään leikkauksiin ja maahanmuuttopolitiikan kiristyksiin. Orpon hallitusohjelmassa esitetään kiristyksiä useisiin eri oleskelulupia sääteleviin lakeihin.
Noina vuosina pyrimme vaikuttamaan tekemällä lausuntoja lakihankkeisiin ja osallistumalla ministeriöiden tilaisuuksiin. Laadimme lausuntoja selontekoihin ja lakiuudistuksiin, osallistuimme ministeriöiden tilaisuuksiin ja olimme mukana järjestämässä siirtolaisuuspolitiikkaa käsittelevää seminaaria. Lausunnoissa, eri tilaisuuksiin valmistelemissamme puheenvuoroissa ja seminaaritoiminnassa oli aina kärkenä laaja tutkimusnäyttö, jota oli kertynyt Etmun piirissä toimivien tutkijoiden hankkeissa. Vuonna 2016 järjestimme jäsenistölle pienen tilaisuuden järjestöjen keinoista vaikuttaa lainsäädäntöön, varmaankin reaktiona vaikuttamistyön mahdottomuuteen.
Etmun tulevaisuus
Etmu vaikuttaa olleen hämmentävän aktiivinen, kun ottaa huomioon, että varsinaisia resursseja ei ollut ja toiminta perustui enimmäkseen vapaaehtoisuuteen. Puheenjohtajana en tietenkään vastannut tästä kaikesta itse, vaan mukana oli Etmun hallitus, johon kuului noina vuosina yhteensä parikymmentä ihmistä, jotka kaikki antoivat Etmulle valtavan panoksen.
Omasta puheenjohtaja-ajastani Etmu on kehittynyt valtavasti. Erityisen hienoa on ollut seurata Etmun inklusiivisuutta ja sitä, miten se on kyennyt tuomaan toimintansa piiriin myös Suomeen muualta muuttaneita tutkijoita. Toivon, että Etmu toimii heille samanlaisena verkostoitumisen ja tiedekenttään integroitumisen alustana kuin se itselleni toimi. Samalla soisin, että Etmu jatkaa samalla vahvalla profiililla, jossa yhdistyy innovatiivisuus, tieteen edistäminen ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen.
***
Tekstissä on käytetty lähteenä Laura Korkeamäen, Elina Laten, Janne Pölösen, Lea Ryynänen-Karjalaisen ja Sami Syrjämäen teosta Tieteelliset seurat Suomessa 2018 (TSV 2019). Kiitos Tuuli Anna Renvikille ja Leena Suurpäälle Etmu-vuosieni muistelemisesta.
Lotta Haikkola on sosiologian dosentti ja toimii akatemiatutkijana Nuorisotutkimusverkostossa. Hän on etnografi ja tutkii tällä hetkellä nuoria muuttuvilla työmarkkinoilla ja keskittyy erityisesti logistiikkatyöhön ja ravintola-alan työntekijöihin. Lisäksi hän on tutkinut työttömyyden ja kotouttamisen hallintaa ja lasten transnationaalisia sidoksia.
