Ei enää äänetön vähemmistö – Kuurot vähemmistönä Hongkongissa

66

Kirjoittaja: Jan-Eerik Leppänen

Kuurous luokitellaan toisinaan vammaisuuden kautta ja sille alisteiseksi. Hongkongin kuurojen yhteisöissä viittomakieli on sen sijaan identiteetin, yhteisön voimavarojen ja omanarvon tunteen yhteinen nimittäjä, liikkeelle laittava voima, ja keskeinen syy aktiiviseen yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Mikä merkitys viittomakielellä on yhteiskunnalliselle osallistumiselle?

Hong Kong on ollut maailmanlaajuisessa valokeilassa 9. kesäkuuta 2019 lähtien, kun Hongkongin hallitusta vastaan suunnatut laajat mielenosoitukset aloitettiin kaavaillun ’karkotuslain’ (extradition law) seurauksena. Vakavana huolena oli se, että Hongkongin asema Manner-Kiinan erityishallintoalueella – yksi maa ja kaksi järjestelmää – voisi murentua, jos tässä asiassa annettaisiin periksi.

Kuinka Hongkongin vähemmistöryhmät suuntautuvat yhteiskunnalliseen liikehdintään? Miten kuurot identifioivat itsensä nyky-yhteiskunnassa? Hong Kong on monimuotoinen yhteiskunta, jossa etnisten vähemmistöjen osuus on alle kymmenen prosenttia. Toisenlaiseen vähemmistöryhmään kuuluvat Hongkongin kuurot. Hongkongissa on noin 155 000 kuuroa ja/tai vaikeasti kuulevaa ja noin 9200 täysin kuuroa. Osalle näistä ihmisistä viittomakielellä on merkittävä rooli heidän jokapäiväisessä elämässään. Nykyisin viittomakieli ei ole virallisesti tunnustettu kieli Hongkongissa. Jos viittomakielestä tulisi tunnustettu kieli, se voitaisiin sisällyttää myös opetussuunnitelmiin.

Kuurot osana yhteiskuntaa

Miten kuurot ovat tulleet osaksi Hongkongin yhteiskuntaa lähihistorian valossa? Otan esimerkiksi koulujärjestelmän, joka on keskeinen silta kuurojen maailman ja muun yhteiskunnan välillä. Historiallisesti katsottuna, koululaitoksessa korostuu erityiskoulutuksen pedagogiset muutokset. Kun vielä 1960-luvulla kuurot lapset opiskelivat kuuroille lapsille suunnitelluissa erityiskouluissa, 1990-luvulle tultaessa vaikeasti kuulevat tai kuurot lapset olivat yhä enenevästi integroituna ’normaalikouluihin’ ja inklusiivisiin opetusohjelmiin. Koska varsinaisista kuurojen kouluista on yhtä lukuunottamatta Hongkongissa luovuttu, keskeinen lähestymistapa kuurojen koulutuksessa on kuurojen lasten integrointi osaksi ’normaalikouluja’ vahvistetun tukiopetusohjelman avulla.  

Toisaalta, hallituksen tuki kuulemisen teknologioihin on lisääntynyt kuuroille ja vaikeasti kuuleville lapsille ja aikuisille, 1970-luvulta lähtien. Tänä päivänä, teknologiset ratkaisut kuulemisen ja kommunikoinnin kysymyksissä määrittävät paljolti sitä, miten kuurot osallistuvat yhteiskunnan eri toimintoihin. Samalla kun teknologia on liittänyt vaikeasti kuulevia tai kuuroja osaksi laajempaa yhteiskuntaa, Hongkongin viittomakieltä käyttävien osuus on laskenut.

Täsmällisillä viittomilla voi olla vaikutus yksilön terveyspalveluiden valintaan tai esimerkiksi oikeusturvaan. Tällöin saatetaan tarvita viittomakielen tulkkia. Hongkongin kuurojen yhdistyksen mukaan täysin kuuroja, yli 9000 henkilöä, palvelee vain toistakymmentä viittomakielen tulkkia, jotka ovat keskeisiä avainhenkilöitä kuuroille yhteisöille. Tulkkausta tarvitaan Hongkongin viittomakielellä muun muassa sairaaloissa, oikeussaleissa ja muissa virallisissa toimituksissa.

Elinvoimainen yhteisö määrittelee oman paikkansa yhteiskunnassa

Seuratessani kuurouteen yhdistettävää keskustelua Hongkongissa, olen havainnut, että kuuroutta käsitellään toisaalta itsenäisesti, erillisenä ilmiökenttänä, mutta toisaalta se liitetään vammaisuuteen ja siten kehon ’virheisiin’. Kuurouden ympärillä olevat yhteiskunnalliset historialliset prosessit ja erilaiset eturyhmät ovat vaikuttaneet käsitysten syntymiseen. Yksi keskeisistä näkökohdista on se, ovatko kuurojen ja kuurojen yhteisöjen kielet ja kertomukset johdettu kuurojen yhteisön jäseniltä, vai määritelläänkö ne ulkopuolelta?

Hongkongin kuuroista keskusteltaessa ei ole harvinaista kuulla käytettävän lääketieteellisiä termejä. Ilmiöt kuurojen ympärillä medikalisoituvat. ’Lääketieteellinen linssi’ on historiallinen suhtautumistapa ja heijastuu edelleen asenteina kuuroja väestöryhmiä kohtaan. Lääketieteellinen näkökulma saattaa edelleen tuoda kaikuja menneeltä aikakaudelta; se voidaan nähdä sairaalan viranomaisten päivittäisissä toiminnoissa tai esimerkiksi kuurojen luokittelussa vammaisiksi virallisissa tilastotutkimuksissa. Eräs keskeinen asia keskusteluissa on se, kuinka Hongkongin opetusviranomaiset ja terveysjärjestelmä määrittelee koulua käyvät kuurot lapset ja nuoret. Mikäli lapsi katsotaan vaikeasti kuulevaksi (hard-of-hearing), hallitus voi tukea sisäkorvaistukan asentamisen tarvittavaa kirurgista toimenpidettä ja itse laitteen ostamista.

Oman kokemukseni mukaan Hongkongin kuurojen yhteisöissä suhtaudutaan kuurouteen ylpeydellä. Kielellisenä ja kulttuurisena vähemmistönä he näkevät itsensä elinvoimaisina yhteisöinä, joiden tavoitteena on lisätä tietoisuutta Hongkongin viittomakielestä ja yhteisön oikeuksista näkyvään – eikä enää äänettömään – olemassaoloon.

Tämä teksti on osa kirjoitussarjaa, joka on tuotettu yhteistyössä Åbo Akademin vähemmistötutkimuksen kanssa.

Detta blog inlägg utgör en del av serien Minoritetsstudier som skapas av forskare med koppling till Åbo Akademis Minoritetsforskningsprofil.  

Lähteitä:

Leung, J., Shiu, S. & Cheng, K. (20.3.2018). Will emphasis on speaking and hearing lead to the  demise of sign language in Hong Kong? HKFP Voices.

Leppänen. J-E. (2019). Entaglement of disability and deafness – column article, Anthropology News, forthcoming.