Pandemia, monipaikkainen huoli ja sosiaalinen tuki

1074
Lukuaika: 2 min.

Kirjoittaja: Eerika Finell

Pandemia on ilmiönä monipaikkainen. Oma monipaikkaisuus voi tällaisessa tilanteessa lisätä huolta ja siten viedä voimavaroja mutta myös tarjota sosiaalista tukea.

Koronaviruspandemia on tuonut esiin vieraskielisten vähemmistöjen haavoittuvan aseman monissa maissa – myös Suomessa. Rakenteellisten tekijöiden lisäksi, pandemian kohtaaminen osittain vieraassa toimintaympäristössä, kieleen liittyvät haasteet ja monipaikkainen huoli voivat lisätä tilanteen kuormittavuutta. Monipaikkainen huoli tarkoittaa sitä, että huolta kannetaan samalla alueella asuvien läheisten (ja itsensä) lisäksi myös heistä, jotka asuvat muualla. Toisessa maassa voivat asua muun muassa omat iäkkäät vanhemmat, oma sisar tai veli.

Monipaikkainen huoli ei ole sinänsä uusi ilmiö. Osalle se on ollut ehkä jo vuosia erottamaton osa arkea, esimerkiksi silloin, kun läheisiä asuu kriisialueilla. Koronaviruspandemian myötä monipaikkainen huoli on koskettanut entistä suurempaa osaa ihmisiä – myös heitä, joiden läheisiä asuu turvallisiksi mielletyissä maissa. Huolta pandemian aikana on kannettu esimerkiksi Ruotsissa tai Englannissa asuvista sukulaisista samalla, kun on huolehdittu Suomessa asuvista perheenjäsenistä.      

Erityisen kuormittavaksi tilanteen on voinut tehdä se, että läheisiä asuu maassa, jonka terveydenhuollon resurssit ovat puutteelliset. Myös matkustusrajoitukset ovat tuoneet oman lisänsä jo valmiiksi kuormittavaan tilanteeseen. Lisäksi huoli ei välttämättä aina rajoitu vain toisaalla asuviin läheisiin vaan kokonaiseen maahan ja sen selviytymiseen kriisistä.

Monipaikkainen huoli nousi keskeiseksi löydökseksi Tampereen yliopistossa tehdyssä haastattelututkimuksessa, jonka toteutimme pandemian ensimmäisen aallon aikana. Selvitimme tutkimuksessa, minkälaisia kokemuksia Suomessa asuvat arabian-, somalin-, ja venäjänkieliset vastaajat liittivät koronaviruspandemiaan.      

Näistä kieliryhmistä erityisesti arabian- ja somalinkieliset vastaajat raportoivat runsaasti monipaikkaista huolta, jonka osa vastaajista saattoi kokea hyvinkin kuormittavaksi. Monipaikkaiseen huoleen yhdistyivät myös oma työtilanne ja talouteen liittyvät uhat, hoitojen- ja rokotteiden puute sekä suomalaisen yhteiskunnan kyky vastata kriisiin. Puutteet kielitaidossa ja suomalaisen terveydenhoitojärjestelmän vieraus hankaloittivat tilannetta entisestään. Myös vaikeudet saada tietoa Suomen tilanteesta, viranomaismääräyksistä ja hoitopoluista värittivät kokemuksia erityisesti haastattelujakson alussa – vuoden 2020 maalis-huhtikuun vaihteessa.

Voimavaroja kriisin keskellä

Vaikka huoli ja stressi omasta ja erityisesti läheisten tilanteesta – niin Suomessa kuin muuallakin – olivat monien kokemuksissa päällimmäisenä, haastateltavamme kertoivat myös voimavaroista, joiden avulla he saattoivat kohdata uuden tilanteen. Oman aktiivisen suojautumisen ja terveyden ylläpitämisen lisäksi useissa haastatteluissa myös oma uskonto tuotiin esiin keskeisenä voimavarana.

Henkilökohtaisten voimavarojen lisäksi laaja kriisi tuo esiin myös yhteisöjen ja yhteiskunnan voimavaroja. Suurin osa haastateltavistamme kertoi saavansa sosiaalista tukea Suomessa asuvalta perheeltään ja muilta läheisiltä. Näillä toimijoilla oli tärkeä rooli myös koronaan liittyvässä tiedonvälityksessä vastaajillemme, joista osa oli jo melko iäkkäitä.   

Erityisesti kriisin alkuvaiheessa tiedonjano oli suurta. Kielitaidon rajoitteiden takia moni erityisesti arabian- ja somalinkielisistä vastaajistamme ei kuitenkaan pystynyt seuraamaan suomenkielistä koronavirustiedotusta. Sen sijaan haastateltavamme kertoivat seuraavansa esimerkiksi englannin-, arabian-, ja/tai somalinkielisiä tiedotusvälineitä.      

Tämän lisäksi eri maissa asuvat sukulaiset ja tuttavat saattoivat välittää heille tietoa. Sosiaalisen median yhteisöt olivat myös tärkeitä tiedonsaannin keinoja. Nämä monipaikkaiset kanavat eivät kuitenkaan aina auttaneet paikkaamaan paikallisessa tiedonsaannissa olevia puutteita. Nämä puutteet aktivoivatkin kielivähemmistöjä tiedottamaan yhteisönsä jäseniä Suomessa. Tämä tarjosi myös mahdollisuuksia positiivisen yhteistyöhön kielivähemmistöjen ja viranomaisten välille.

Michael Marais/ Unsplash

Monipaikkainen huoli ja tuki

Pandemia on ilmiönä monipaikkainen. Se vaikuttaa negatiivisesti ja stressiä lisäävästi moneen maantieteelliseen alueeseen samanaikaisesti. Pandemian kaltaiset kriisit tuovat esiin monipaikkaisten sosiaalisten suhteiden haavoittavuuden ja kuormittavuuden. Huolta ei kanneta läheisistä vain yhdessä paikassa vaan monessa paikassa. Toisaalta teknologinen kehitys mahdollistaa sellaisia tuen muotoja, jotka eivät ole enää sitoutuneet paikkaan. Siten, ei vain huoli, vaan myös sosiaalinen tuki voi olla enenevässä määrin monipaikkaista.

Eerika Finell toimii akatemiatutkijana Tampereen yliopistossa. Hän on koulutukseltaan sosiaalipsykologi.

Aineistonkeruun kohdejoukkona olivat 50 täyttäneet arabian-, somalin- ja venäjänkieliset vastaajat. Otoksessa on mukana myös joitakin 18-49-vuotiaita. Yhteensä haastatteluita on 209. Aineistoa kerättiin puhelinhaastatteluina venäjän, somalin ja arabian kielillä aikavälillä 23.3.2020-20.4.2020. Nopean aikataulun takia aineisto kerättiin ns. ”lumipallo”-menetelmällä eikä otanta ole edustava. Aineistosta on kirjoitettu artikkeli, joka on vapaasti luettavissa: https://www.mdpi.com/1660-4601/18/5/2601. Aineiston keruuta rahoitti Koneen Säätiö.