Kirjoittaja: Tuomas Martikainen
Maahanmuuttoon liittyvissä keskusteluissa nostetaan usein esiin muslimien kasvava määrä Euroopassa. Poliittisessa retoriikassa islam näyttäytyy monille uhkakuvana, johon liitetään muslimien maahanmuutto eri Euroopan maihin. Populaarissa puheessa sanalla maahanmuuttaja tarkoitetaan enenevässä määrin muslimia. Mutta mitä aihetta käsittelevä tutkimus kertoo uskonnon ja maahanmuuttajuuden välisistä yhteyksistä?Tuomas Martikainen, johtaja, Siirtolaisuusinstituutti
Muuttoliikkeiden, uskonnon ja väestökehityksen välisten yhteyksien tutkiminen on aiemmin ollut melko vähäistä. Viime vuosina on kuitenkin voimistunut uskontodemografinen tutkimus, jossa seurataan eri uskontokuntien kannattajamäärien väestökehitystä. Hyvä johdanto aihepiiriin on Todd Johnsonin ja Brian Grimin The World’s Religions in Figures: An Introduction to International Religious Demography (2013), jossa käsitellään monipuolisesti aineistoihin, menetelmiin ja arvioihin liittyviä haasteita. Lisäksi Johsonin ja Grimin kansainvälistä uskontodemografiaa käsittelevä hanke on merkittävä avaus, joka myös tuo yhteen muita alan toimijoita.
Laadukas uskontodemografinen tutkimus on välttämätön edellytys, jotta voisimme tutkimuksellisesti arvioida, millä tavoin muuttoliikkeiden, väestömuutosten ja uskonnon välinen yhteys toimii. Toistaiseksi merkittävin yksittäinen aihetta globaalisti käsittelevä tutkimus julkaistiin vuonna 2012, jolloin ilmestyi amerikkalaisen Pew Research Center -tutkimuslaitoksen Faith on the Move – The Religious Affiliation of International Migrants -raportti. Raportti tarjoaa yleiskuvan maahanmuuttajien uskonnollisesta kuulumisesta maailman eri maissa.
Faith on the Move -raportin mukaan valtaosa maailman maahanmuuttajista on kristittyjä (49 %), jonka jälkeen suurimmat muut uskontokunnat ovat islam (27 %) ja hindulaisuus (5 %). Uskontokuntiin kuulumattomia on arviolta yhdeksän prosenttia kaikista maailman maahanmuuttajista. Euroopan unionin (EU27) osalta raportti arvioi, että kaikista maahanmuuttajista on kristittyjä 56 %, muslimeita 27 %, uskontokuntiin kuulumattomia 10 % ja selvästi pienempiä määriä muihin uskontokuntiin kuuluvia. Raportin tiedot ovat vuodelta 2010, mutta koska siinä tarkastellaan koko maahanmuuttajaväestöä (määritelmällisesti ulkomailla syntyneitä), niin osuudet eivät muutu kovinkaan nopeasti.
Maahanmuuttajia vastaanottavien maiden välillä on suuria eroja maahanmuuttajien uskonnollisessa kuulumisessa, sillä eri maiden maahanmuuttajaväestöt vaihtelevat merkittävästi sekä kokonsa että lähtömaidensa suhteen. Lähtömaan uskonnollinen tilanne vaikuttaa luonnollisesti keskeisellä tavalla tulijoiden uskontotaustaan. Koska väestötiedot uskonnollista kuulumista koskien ovat laadultaan hyvin eritasoisia, niin Pew’ssä on tehty valtava työ aineistojen kokoamisessa ja yhteismitallistamisessa.
Raportti nostaa esiin lukuisia mielenkiintoisia havaintoja. Maahanmuuttajien joukossa eniten yliedustettu uskonto on juutalaisuus, jonka kannattajista arviolta 25 % on maahanmuuttajia. Puhe juutalaisesta diasporasta on siis edelleen paikkansa pitävää, joskin suureen maahanmuuttajien osuuteen vaikuttaa kolme historiallisesti tuoretta ilmiötä: holokaustin aikaansaama pakolaisuus, Israelin valtion perustaminen ja sinne suuntautunut muutto sekä Neuvostoliiton hajoamisesta johtunut muutto alueen sisällä ja sieltä pois. Myös kristityt ja muslimit ovat jossain määrin yliedustettuja kansainvälisten muuttajien joukossa. Sen sijaan kaikki muut uskontokunnat ovat aliedustettuja.
Uskonto ei yleensä ole merkittävä syy ihmisten muuttamiseen paikasta toiseen, vaan tavallisesti taloudellisesti syyt ovat tärkeimpiä. Uskonnolla voi kuitenkin olla myös itsenäistä merkitystä, kun esimerkiksi uskonnolliset tai etniset vainot voivat saada ihmiset liikkeelle. Muun muassa Lähi-idässä monet vähemmistöuskonnot ovat olleet hankalassa tilanteessa viime vuosikymmeninä, ja niiden kannattajia on muuttanut mittavissa määrin muualle. Myös uskonnollinen vakaumus on saanut satojatuhansia lähtemään lähetyssaarnaajiksi, papeiksi, imaameiksi tai muihin vastaaviin ammatteihin muualle maailmaan.
Faith on Move -raportti kartoitti ensi sijassa maahanmuuttajien uskonnollisen kuulumisen nykytilaa. Pew’n muissa julkaisuissa on pohdittu laajemmin väestömuutosten, joista muuttaminen on yksi tekijä, vaikutuksia uskontoperinteiden kasvuun globaalilla tasolla. Vuonna 2015 julkaistu The Future of World Religions: Population Growth Projections, 2010–2050 -raportti tarkastelee eri uskontokuntien kannattajamäärien mahdollista kehittymistä tulevina vuosikymmeninä.
Pew on valinnut menetelmällisesti melko perinteisen keskitien arviointilinjan, eli väestötrendien oletetaan noudattavan tämänhetkisiä arvioita. Maailman väestön arvioidaan kasvavan 6,9 miljardista (2010) 9,3 miljardiin (2050). Merkittävin muutos raportin mukaan on muslimiväestön osuuden kasvu 23,2 prosentista 29,7 prosenttiin, kun muiden uskontokuntien ja niihin kuulumattomien osuudet joko pysyvät ennallaan tai laskevat. Kristinusko pysyisi kuitenkin edelleen suurimpana uskontona 31,4 prosentin osuudellaan, joskin pidemmän ajan ennusteessa islam nousisi suurimmaksi uskonnoksi vuoden 2070 tienoilla.
Mikäli Pew’n arvio on edes osapuilleen oikeassa, niin se tarkoittaa sitä, että erilaiset uskontoihin liittyvät kysymykset pysynevät myös jatkossa ajankohtaisina. Toki on syytä huomioida, että Pew ei ota – eikä aineistoillaan edes pystyisi ottamaan – kantaa siihen, millainen uskonnon merkitys on yksilöiden tai yhteiskuntien tasolla tulevaisuudessa. On täysin mahdollista, että uskonnollisuuden muodolla on paljon vaikutusta uskontoon sen laajemmassa merkityksessä. Tämä on aihepiiri, josta on melkoisesti eriäviä näkemyksiä myös tutkijoiden parissa.
Euroopan osalta muutokset ovat osin toisen suuntaisia kuin globaalilla tasolla. Kristittyjen osuuden arvioidaan laskevan 74,5 prosentista (2010) 65,2 prosenttiin (2050), uskontokuntiin kuulumattomien nousevan 18,8 prosentista 23,3, prosenttiin ja muslimien nousevan 5,9 prosentista 10,2 prosenttiin. Muut muutokset ovat vähäisiä, joskin uskonnollisen diversiteetin osalta hindujen ja buddhalaisten määrä kaksinkertaistuisi molemmilla uskontokunnilla 0,2 prosentista 0,4 prosenttiin. Koska väestökasvu Euroopan lähialueilla tapahtuu erityisesti muslimialueilla, niin on hyvin mahdollista, että muslimien osuus kaikista maahanmuuttajista tulee vähitellen kasvamaan.
Pew’n tutkimukset osoittavat selvästi, että kansainvälisten muuttajat ovat uskontotaustaltaan monenlaisia. Kristityt ja muslimit ovat suurimmat ryhmät, mutta on myös monia muunuskoisia ja uskonnottomia muuttajia. Puhe islamin merkityksestä ei ole täysin tuulesta temmattua, mutta samalla on selvää, että muslimit muodostavat vain osan maahanmuuttajien kokonaismäärästä. Jatkossa islamin merkitys Euroopassa tulee todennäköisesti edelleen kasvamaan ja ajan kanssa selviää minkälaiseksi islamin merkitys Euroopassa muokkautuu. Lisäksi muu uskonnollinen diversiteetti ilmeisesti kasvaa, sillä maahanmuuttajia tullee edelleen eri puolilta maailmaa.
Viittaukset
Johnson, Todd & Brian, Grim (2013) The World’s Religions in Figures: An Introduction to International Religious Demography. Oxford: Wiley-Blackwell.
