Kirjoittaja: Olga Davydova-Minguet
Suomessa asuvat venäjänkieliset käyttävät usein omankielistä mediaa tiedonsaantiin, virkistäytymiseen ja asioiden käsittelyyn. Venäläisen median ja suomalaisen median näkökulmat esimerkiksi uutisissa koetaan usein ristiriitaisiksi. Suomalaisessa mediatilassa tulisi huomioida paremmin Suomessa asuvia vähemmistöjä ja omankielisiä mediatiloja tulisi kehittää, jotta vähemmistöjen luomat julkisuudet pysyisivät osana Suomen julkista tilaa.
Medioitumisen käsitteellä viitataan median rooliin yhteiskunnallisessa muutoksessa. Niin politiikka kuin muutkin elämän alueet toimivat yhä enemmän mediavälitteisesti ja median ehdoilla. Medioituminen vaikuttaa vahvasti kulttuuriseen muutokseen. Esimerkiksi kollektiivisen muistin medioituminen tarkoittaa sitä, että sekä se, mitä muistetaan, että kuinka se muistetaan, määräytyy yhä vahvemmin mediavälitteisesti.
Myös maahanmuuttoa käsitellään maahanmuuttomaissa usein ensisijaisesti mediavälitteisesti. Nykyteknologioilla on maahanmuuttajien elämässä yhä suurempi rooli: niiden avulla pysytään lähtöyhteisöjen jäseninä ja rakennetaan uusia jäsenyyksiä maahanmuuttomaissa. Medioitumisen merkitystä maahanmuuttajien elämässä voidaan tarkastella sekä ihmisten ylirajaisten suhteiden että integraation näkökulmasta. Medioitumisella on potentiaalia edistää molempia.
Suomen venäjänkieliset kuluttavat eniten venäjänkielistä mediaa
Suomen venäjänkielisten mediasuhteen tutkimus osoittaa, että heidän mediankäyttönsä on toisaalta laajaa ja monipuolista, toisaalta polarisoitunutta. Tänne muuttaneet käyttävät mediaa muun väestön tavoin monipuolisesti, joskin pääpaino kohdistuu elektroniseen mediaan. Suomenkielistä lehdistöä seurataan – jos seurataan – ensisijaisesti elektronisessa muodossa. Painettuja suomalaisia sanomalehtiä luetaan etupäässä työpaikoilla, ja kotona tutustutaan paikallisiin ilmaisjakelulehtiin. Suomen televisiota katsotaan jonkin verran, etupäässä virkistystarkoituksessa. Venäjänkielistä mediaa käytetään kuitenkin runsaasti sekä tiedonsaanti- että virkistystarkoitukseen. Kielitaidon lisäksi mediankäyttöön vaikuttavat monet tekijät, kuten perheiden kokoonpano, ikä ja maahanmuuton ajankohta.
Venäjällä tuotettu elektroninen media on yhä helpommin saatavilla Suomessa, sitä on paljon, ja sen käyttö on vaivatonta. Monet niistä, jotka ovat muuttaneet Suomeen aikuisina ja joiden mediankäyttötottumukset ovat muotoutuneet ennen muuttoa, pysyvät tavalla tai toisella mukana ylirajaisessa venäjänkielisessä mediatilassa.
Suomen ja Venäjän perinteiset mediat ovat antaneet monista viime vuosien tapahtumista täysin erilaiset kuvat. Venäläinen elektroninen media, ensisijaisesti televisio, mutta myös internet-pohjainen media on vahvan valtiollisen ohjauksen alla. Venäjän päätelevisiokanavat luovat hyvin kokonaisvaltaisen tulkinnan maailmanpolitiikasta jatkuvana Venäjän ja ”Lännen” vastakkainasetteluna, jossa Venäjä esiintyy altavastaajana ja ”Länsi” hyökkääjänä. Poliittinen viihde eli ”infotainment” muodostaa suuren osan ohjelmatarjontaa ja tapahtumista tuotetaan monenlaista, usein ristiriitaistakin tietoa.
Suomessa asuvat venäjänkieliset kokevat suomalaisen ja venäläisen mediatilan konfliktiseksi. Venäjän tv-kanavien uutistuotanto profiloi katsojaansa hyvin informoiduksi, Lännen ”russofobiasta” tietoiseksi ja samalla ”meidän” näkökulman valinneeksi. Näin ollen moni Suomessa asuva venäjänkielinen syyttää Suomen tiedotusvälineitä siitä, etteivät ne anna täyttä kuvaa kiistanalaisista tapahtumista ja Venäjä-kuvan vääristämisestä. Tämä koettu konfliktisuus myös vaikuttaa siihen, miten omia henkilökohtaisia mediamaisemia rajataan: osa pysyy vain jommassakummassa ja osa pyrkii yhdistämään näitä mediankäytössään.
Ylellä on tärkeä rooli vähemmistöjen osallistamisessa yhteiskunnalliseen keskusteluun
Kuten kaikki muutkin, maahan muuttaneet ihmiset haluavat tietää ja käsitellä heidän arkensa näkökulmasta tärkeitä asioita. Tässä niin sanotulla etnisellä medialla on tärkeä rooli. Etniseksi mediaksi voidaan määritellä vähemmistön itsensä tekemää mediaa, joka on suunnattu vähemmistölle. Venäjänkielisten etnisiin medioihin kuuluvat Suomessa niin julkisrahoitteinen Ylen venäjänkielinen toiminta, kaupallinen lehdistö kuin venäjänkielisten omat sosiaalisen median ryhmät, blogit ja vlogit sekä foorumit. Parhaiten resursoitu ja säännöllisin näistä on Yle, joka tuottaa päivittäin venäjänkieliset uutiset broadcastina ja kääntää tärkeimmät Ylen uutiset verkkopalvelussa.
Tutkimuksessamme on tullut esille, että Suomessa asuvat venäjänkieliset eivät usein koe Ylen venäjänkielistä toimintaa omaksi: varsinaista venäjänkielisten toimittajien tuottamaa aineistoa on suhteellisen vähän, ja suomesta venäjäksi käännetyt jutut nähdään jonkinlaisena kiireessä tehtynä tiedottamisena, joka jää usein etäiseksi. Vierauden tuntua korostavat usein huolimattomasti tehdyt käännökset: tekstien kieli ei tunnu elävältä venäjältä.
Yksi Ylen julkilausutuista tehtävistä on tuottaa sellaisia mediasisältöjä, jotka pystyvät koskettamaan erilaisia yleisöjä ja edistämään kaikkien osallisuutta yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tässä on selvästi parantamisen varaa.
Venäjänkieliset osaksi suomalaista mediatilaa
Sitä, kuinka julkisrahoitteista venäjänkielistä toimintaa toteutetaan tänään ja huomenna, kannattaa miettiä tarkkaan. Kuinka venäjänkieliset käyttäjät saataisiin tuntemaan Ylen venäjänkielinen toiminta omemmaksi? Miten se pystyisi paremmin tavoittamaan Suomessa asuvat venäjänkieliset? Voiko televisiouutisten lähetysaikaa siirtää? Voisiko panostaa enemmän omien juttujen tuotantoon? Voiko venäjänkielisiä keskustelu- tai muita ohjelmia tuottaa vaikkapa nettiin? Voisiko niitä tuottaa yhdessä muiden toimijoiden kanssa? Kuinka suomalaisen venäjänkielisen journalismin laatua ja määrää voidaan kehittää? Medioitumisen ja demokratian kehitystä pohtivissa tutkimuksissa on tuotu esille erityisesti journalistisen toiminnan kehittämisen tärkeys nykyisen mediamurroksen oloissa.
Venäjänkielinen vähemmistö on Suomen suurimpia ja sen ennustetaan kasvavan tulevaisuudessa. Ylirajainen mediankäyttö ei ole pelkästään sen, vaan kaikkien muidenkin maahanmuuttajataustaisten vähemmistöjen ominaispiirre. On tärkeää miettiä aidosti, miten eritaustaiset ihmiset saadaan mukaan suomalaiseen medioituneeseen keskusteluun ja kuinka varmistetaan, että demokraattinen mediatilan kehitys turvataan tulevaisuudessakin.
Medioitumisen yhä kasvava rooli pitäisi ottaa tietoisemmin huomioon kansallisen integraatiopolitiikan suunnittelussa. Kaarina Horsti kirjoitti jo vuonna 2014 siitä, että nykyinen teknologian ja median muutos pystyisivät osallistamaan vähemmistöjä kansalliseen mediatoimintaan paljon tehokkaammin. Ylen venäjänkielinen toiminta on siinä suhteessa tärkeä suunnanantaja ja koelaboratorio. Vaikka on monesti sanottu, ettei Suomessa tuotettu venäjänkielinen media pysty kilpailemaan Venäjän median kanssa, sen on mahdollista tuottaa sekä vähemmistöyleisöjä aidosti kiinnostavia sisältöjä että alustoja, joilla käsitellä asioita osana suomalaista yhteiskunnallista keskustelua.
Lähteet:
Bailey, Olga G., Myria Georgiou & Ramaswami Harindranath (toim.). 2007. Transnational Lives and the Media. Re-Imagining Diaspora.Palgrave Macmillan.
Hedge, Radha S. 2016. Mediating Migration. Cambridge, UK: Polity Press.
Horsti, Karina. 2014. The politics of a multicultural mission: Finland’s YLE in a changing society. – Horsti, K., G. Hultén & G. Titley (toim.) National conversations: Public Service Media and cultural diversity in Europe.Bristol: Intellect, 167–183.
Kennedy, Dan. 2013. The Wired City. Reimagining Journalism in the Post-Newspaper Age.Amherst & Boston: University of Massachusetts Press.
Krotz, Fiedrich. 2016. Explaining the Mediatisation Approach. – Javnost – The Public, 24:2, 103-118.
Matsadanis, Matthew D., Vikki S. Katz & Sandra J. Ball-Rokeach. 2011. Understanding Ethnic Media: Producers, Consumers and Societies.Thousand Oakes, CA: SAGE Publications.
