Uhkaako digitalisaatio vähemmistöjen musiikkikulttuuria?

430
Kuva: William White/Unsplash

Kirjoittaja: Inka-Maria Nyman

Tekniikan kehitys on mullistanut musiikkielämän viime vuosikymmenten aikana. Koskaan aikaisemmin ei tällaista määrää musiikkia ole ollut näin monen ihmisen saavutettavissa missä ja milloin vain. Myöskään musiikin tuottaminen ei ole koskaan aikaisemmin ollut mahdollista yhtä edullisesti yhtä laajalle joukolle kuin tässä älypuhelinten ja suoratoistopalveluiden maailmassa.

Ensikatsauksella kehityshän on vallan mainio: kulttuuri demokratisoituu, portinvartijat katoavat, taide on kaikkien saatavilla! Mutta onko näin? Kuka YouTubeen lataa ja mitä, ja mitä kukakin sieltä katsoo? Jyräävätkö globaalit musiikkitrendit paikallisen vähemmistökulttuurin musiikin yli?

Åbo Akademin musiikkitieteen laitoksella on meneillään tutkimusprojekti Digitalisaation vaikutus vähemmistömusiikkiin (Digitaliseringens inverkan på minoritetsmusik, lyhennettynä DIMM), joka pureutuu juuri näihin kysymyksiin. DIMM-hanke tarkastelee digitalisaation merkitystä kulttuurin näkökulmasta esimerkkinään suomenruotsalainen kielivähemmistö.

Musiikkikulttuurin demokratisoitumista digitalisoitumisen myötä kannattaa tutkia, sillä sen vaikutukset ulottuvat laajalle: musiikilla on suuri merkitys niin yksilölliselle kuin kansallisellekin identiteetille, ja identiteetti  kaikkine moniulotteisine merkityksineen taas on nyky-yhteiskunnan poliittisen toiminnan keskiössä.

Digitalisaatio muuttaa käsityksiä yhteisöllisyydestä ja yksilöllisyydestä

DIMM-hankkeessa tutkitaan digitalisoitumisen vaikutuksia kansanmusiikkiin, hip-hoppiin, oopperaan sekä musiikkiin harrastuksena ja arkielämän musiikkikokemuksiin. Pohdimme esimerkiksi sitä, mitä vähemmistökulttuurille ja yhteenkuuluvuuden tunteelle merkitsee se, että lapset katsovat YLE:n ruotsinkielisen lastenohjelman BUU-klubbenin sijasta amerikkalaista Baby Shark -videota YouTubesta. Tai sitä, tarvitaanko enää kansanopistojen kursseja, kun ukulelen soittoa voi opiskella itsekseen netin kautta kotisohvalta.

Digitalisaation myötä muuttuvat paitsi musiikin kuunteluun käytetty laite, myös käsitykset yksilöllisyydestä ja yhtenäisyydestä. Kansanopiston kurssin tarjoaman yhteenkuuluvuuden tilalle muodostuu ryhmiä internetin keskustelupalstoilla. Mutta siinä missä kansanopisto on vahva vähemmistökulttuurin puolestapuhuja tarjoten opetusta vähemmistökielellä, käy keskustelu internetissä usein englanniksi. Onko suomenruotsalaisuudelle silloin enää tilaa?

Kuka valitsee musiikkisi?

Yksi DIMM-hankkeen havainnoista on se, että YouTube musiikkisoittimena on äkkiä noussut hyvin monen kielivähemmistöön kuuluvan ykkösvalinnaksi. Tällä on monia seurauksia. Perinteiset, vähemmistökulttuurin ”selkärankoina” pidetyt instituutiot kuten ruotsinkielinen YLE ovat murroksessa, ladaten osan tuotannostaan nettiin ja rekrytoimalla vastaavasti netin kautta julkisuuteen nousseita tekijöitä radioon.

Siinä missä radion ja television tehtävänä on edustaa kielivähemmistön kulttuuria, puhuttelevat YouTube ja Spotify käyttäjiä valinnanvapaudellaan. Suoratoistopalvelujen algoritmit oppivat nopeasti, mistä kukakin pitää, ja niinpä radion ”one size fits all” -malli tuntuu vanhanaikaiselta ja epäkiinnostavalta. Algoritmit ovat kuitenkin tarkkaan varjeltuja yrityssalaisuuksia, joiden lainalaisuuksia ei tavallinen käyttäjä tunne – todennäköistä on vain se, että seuraava suositus on ennemmin kansainvälisesti menestynyt pop-tähti kuin uraansa aloitteleva, kielivähemmistöön kuuluva artisti. Mitä vähemmän vähemmistömusiikkia netin kautta kuunnellaan, sitä vähemmän sitä kannattaa sinne ladata. Kuoleeko vähemmistön musiikkikulttuuri siis kokonaan?

Ihmisten palo itsensä ilmaisemiseen musiikin keinoin ei näytä hupenevan. Päinvastoin: tämänkin tekstin lukemiseen kuluneessa ajassa on YouTubeen ladattu taas muutama tuhat tuntia lisää materiaalia.

Vähemmistön musiikkikulttuuri ei kuole, mutta tapamme käsittää musiikki vähemmistökulttuurin edustajana muuttuu. Digitaalisen median myötä määrittelemme uudestaan, mihin ryhmään koemme kuuluvamme. ”Vähemmistö”-sanan takaa aukeaa monimuotoinen kenttä erilaisia yhteenkuuluvuuden tunteita.

Tämä teksti on osa kirjoitussarjaa, joka on tuotettu yhteistyössä Åbo Akademin vähemmistötutkimuksen kanssa.

Detta blog inlägg utgör en del av serien Minoritetsstudier som skapas av forskare med koppling till Åbo Akademis Minoritetsforskningsprofil.