Kirjoittaja: Josefina Sipinen
Puolueiden rooli portinvartijoina edellyttää, että ne huomioivat väestön moninaistumisen ehdokasasettelussaan. Ilman vähemmistötaustaisia ehdokkaita vähemmistöjen ääni vaaleissa jää katveeseen.
Vaalikevät on kuumimmillaan, ja yksi näissä eduskuntavaaleissa puhuttava teema on työperäinen maahanmuutto. Suomi – kuten muutkin vauraat länsimaat – pyrkii paikkaamaan väestön ikääntymisestä juontuvaa työvoimapulaa houkuttelemalla uutta työvoimaa ulkomailta. Samalla keskustellaan siitä, onko Suomi tarpeeksi houkutteleva vaihtoehto kilpailussa osaavasta työvoimasta, eli millaisia hyvän elämän edellytyksiä Suomi tänne muuttaville tarjoaa.
Yksi merkittävä Suomeen muuttaneiden hyvinvointiin liittyvä tekijä on mahdollisuus yhdenvertaiseen osallistumiseen ja osallisuuteen, joka pitää sisällään yhteisöön kuulumista, kuulluksi tulemista, uskoa omiin toimintamahdollisuuksiin ja merkitykselliseksi koettua toimintaa. Vaalien alla huomio kiinnittyykin yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin vaikuttaa äänestämällä, ehdolle asettumalla tai vaalikampanjoihin osallistumalla.
Eri maiden kotoutumispolitiikkaa kartoittavassa Migrant Integration Policy Index:issä Suomi sijoittuu kärkikastiin, kun tarkastellaan maahanmuuttaneiden mahdollisuuksia osallistua politiikkaan. Suomeen muuttaneet ulkomaan kansalaiset saavat äänestää kunta- ja nyt myös aluevaaleissa. Äänioikeus eduskuntavaaleissa samoin kuin kansalaisaloitteen vireillepano- ja allekirjoitusoikeus on kuitenkin rajattu vain Suomen kansalaisille. Suomeen muuttaneiden osalta tämä tarkoittaa, että mahdollisuudet vaikuttaa Suomen lainsäädäntöön edellyttävät lukuisia kelpoisuusvaatimuksia, kuten kansalaistamisen edellytyksenä olevan kielitestin läpäisyä.
Maahanmuuttaneiden äänestämättä jättämisen syyt
Kuten koko väestön tasolla myös äänioikeutetuissa ulkomaista syntyperää olevien osuus kasvaa vaali vaalilta. Äänestysaktiivisuus Suomeen muuttaneiden keskuudessa on kuitenkin huomattavasti matalampaa kuin muun väestön, joskin se vaihtelee merkittävästi eri maahanmuuttajaryhmien välillä.
Vuosina 2018–2019 toteutetun FinMonik-tutkimuksen mukaan kaikkein merkittävin syy Suomeen muuttaneiden äänestämättä jättämiselle on tiedon puute. Tämän jälkeen yleisimpiä syitä ovat alhainen kiinnostus vaaleja ja äänestämistä kohtaan, vaikeus löytää sopiva ehdokas ja epäluottamus politiikkaa kohtaan.
Väitän, että nämä syyt ovat voimakkaasti yhteydessä siihen, että toistaiseksi Suomessa on nähty vain vähän vaaleilla valittuja edustajia, joiden oma tai vanhempien syntymämaa on jokin muu maa kuin Suomi, tai jotka kuuluvat etniseen tai rodullistettuun vähemmistöön. Ilman monikulttuurisia ja muutakin kieltä kuin suomea tai ruotsia puhuvia poliittisia ehdokkaita puolueet eivät kykene tavoittamaan kielivähemmistöihin kuuluvia äänestäjiä, saati lunastamaan heidän luottamustaan.
Väitöskirjaani varten tekemäni haastattelut puolueiden ehdokasasettelusta vastaavien henkilöiden kanssa osoittivat, että vaikka ehdokaslistoille rekrytoidaan systemaattisesti eri sukupuolia olevia, eri ikäisiä, eri alueilla asuvia ja eri ammateissa työskenteleviä ehdokkaita, kysymys vähemmistöehdokkaiden edustuksesta ehdokaslistoilla on puolueille haastavampi. Moni haastatelluista toi esille, että vähemmistöryhmiin kuuluvien lupaavien ehdokkaiden tunnistaminen on hankalaa, koska oma sosiaalinen piiri on tältä osin liian suppea. Toisin sanoen vähemmistötaustaiset ryhmät jäävät puolueiden rekrytointiverkostojen ulkopuolelle.
Mikä on puolueiden rooli?
Ratkaisematta vaikuttaa olevan myös kysymys, missä määrin puolueiden tulisi tarjota erityistä tukea vähemmistöön kuuluville ehdokkaille, sillä rasismi ja vihapuhe voivat merkittävästi vaikuttaa monien ehdokkuudesta kiinnostuneiden päätökseen asettua ehdolle. Puolueissa kuten muuallakin yhteiskunnassa tulee käydä keskustelua antirasismista eli siitä, miten voimme yksilöinä ja organisaatioina vähentää etnistä syrjintää, syrjivien käytäntöjen vaikutuksia ja kielteisiä ennakkoluuloja.
Etenkin vaalien ehdokasasettelussa mielikuvilla ja käsityksillä niin kutsutuista ideaaliehdokkaista on suuri merkitys sille, millaisiksi puolueiden ehdokaslistat muodostuvat. Vaaleissa puolueiden keskeinen tavoite on saavuttaa mahdollisimman paljon ääniä ja siten edustajanpaikkoja. Alhaisen äänestysaktiivisuuden ryhmät, kuten maahanmuuttaneet ja etniset vähemmistöt, eivät siten välttämättä nouse puolueiden tärkeysjärjestyksessä kovin korkealle, kun puolueet pohtivat, miten eri väestöryhmien tulisi olla edustettuina ehdokaslistoilla, jotta jokaiselle puolueen potentiaaliselle äänestäjälle löytyisi listalta sopiva ehdokas.
Riskinä myös on, että moninaisuuden huomioiminen jää päälle liimatuksi. Ei siis riitä, että vähemmistöt ovat edustettuina vain vaalien ehdokaslistoilla, vaan heidän äänensä tulisi kuulua myös puolueiden sisällä.
On syytä muistaa, että aikanaan myös naisten edustus vaalien ehdokaslistoilla on vaatinut johdonmukaisia toimenpiteitä. Siinä missä naiset ovat äänestäneet miehiä aktiivisemmin aina vuoden 1987 eduskuntavaaleista saakka, naisten osuus kyseisten vaalien ehdokkaista oli vain 36 prosenttia. Viimeisimmissä eduskuntavaaleissa naisten osuus on noussut lähes puoleen kaikista ehdokkaista.
Puolueiden ei siis tule nostaa käsiään pystyyn vähemmistöjenkään osalta. Asenteita, julkista keskusteluilmapiiriä ja rakenteita kehittämällä myös vähemmistöehdokkaiden asema vaaleissa ja puolueissa todennäköisesti paranee.
Lähteet
Durose, C., Richardson, L., Combs, R., Eason, C. & Gains, F. (2013). ‘Acceptable Difference’: Diversity, Representation and Pathways to UK Politics. Parliamentary Affairs 66 (2): 246–267.
Kuusio, H., Lämsä, R. Kazi, V. & Leemann, L. 2020. Sosiaalinen ja poliittinen osallistuminen. Teoksessa H. Kuusio, A. Seppänen, S. Jokela, L. Somersalo & E. Lilja (toim.). Ulkomaalaistaustaisten terveys ja hyvinvointi Suomessa – FinMonik-tutkimus 2018–2019. Helsinki: THL, 69–74.
MIPEX. 2020. https://www.mipex.eu/
Sipinen, J. 2021. Recruitment of Immigrant-origin Candidates in Finnish Municipal Elections. Akateeminen väitöskirja. Tampere: Tampereen yliopisto.
Sipinen, J. & Seikkula, M. 2022. Reproducing White Normativity in Parties’ Candidate Recruitment: Evidence from the 2017 Finnish Municipal Elections. Scandinavian Political Studies 45 (4): 456–477.
YTT, FM Josefina Sipinen työskentelee tutkijatohtorina (valtio-oppi) Tampereen ja Helsingin yliopistoissa. Sipinen on väitellyt maahanmuuttaneiden poliittisesta rekrytoitumisesta ja hänelle on juuri myönnetty Suomen kulttuurirahaston apuraha venäläis- ja somalialaistaustaisten nuorten poliittisia asenteita ja osallistumista Suomessa käsittelevään väitöksen jälkeiseen tutkimukseen.
