Kirjoittaja: Saara Pellander
Toimin ETMUn puheenjohtajana 2019 ja 2020. Ajanjaksollisesti puheenjohtajuuteni sijoittui Sipilän hallituksen loppuajalle, ja perussuomalaiset olivat ensimmäistä kertaa mukana Suomen hallituksessa. Silloin tehtiin useita kiristyksiä ulkomaalaislakiin ja erityisesti sen tulkintalinjaan. Eduskuntavaalien aikana ETMUn blogissa julkaistiin vaaleihin liittyvää blogisarjaa. Blogitekstejä liittyen perheenyhdistämiseen julkaistiin englannin ja suomen kielen lisäksi myös farsin kielellä, joka oli käsittääkseni uutta. Minusta on tärkeää, että ETMU tuo muuttoliikkeisiin liittyvää tutkittua tietoa julkiseen keskusteluun. Hallitusvaihdoksen lisäksi puheenjohtajakauttani varjosti koronapandemia, joka oli ETMUlle tietysti suuri muutos. Kuten kaikki muutkin, myös me jouduimme opettelemaan etäkokoustamaan. Pandemian seurauksena myös vuodelle 2020 suunniteltu NMR-ETMU-konferenssi, jonka järjestämistoimikunnassa olin mukana, jouduttiin siirtämään ensin eri ajankohtaan, ja sitten myös verkkoon.
ETMU-päivät järjestetään usein melko itsenäisesti paikallisen toimikunnan johdolla. Itselle kävikin lopulta niin, että olin molempien puheenjohtajakausieni aikana järjestettyjen ETMU-konferenssien järjestelytoimikunnissa mukana. Tampereella järjestetyn ”Solidarity, Participation, and Politics” -aiheisen konferenssin huikean kävijämäärän lisäksi oli hienoa, että konferenssiin pyydettiin aktiivisesti mukaan myös taiteilijoita, järjestökentän toimijoita sekä Suomeen muuttaneita turvapaikkataustaisia.
Vuonna 2020 tarkoituksena oli järjestää ETMU-konferenssi Helsingissä yhteistyössä Nordic Migration Research-konferenssin kanssa. Sitten syntyikin Nordic Migration Research -verkoston hallituksen puheenjohtaja Marja Tiilikaisen johdolla ensimmäiset (ja toivon mukaan viimeiset) täysin verkossa järjestettävät ETMU-päivät teemalla ”Colonial/Racial Histories, National Narratives and Transnational Migration”.
Käsillä oli etäkonferenssi, josta kenelläkään meistä ollut aikaisempaa kokemusta tai osaamista – elettiin vuotta 2020, eikä zoomit ja muut etäkokoustamiset olleet vielä arkipäivää. Onneksi meillä oli loistava konferenssisihteeri Merja Skaffari-Multala, hyvin omistautunut järjestäjätoimikunta, todella osaava korkeakouluharjoittelija, mahtavia paikallisia vapaaehtoisia sekä Marjan uskomattomat organisointikyvyt puolellamme. Pidän tärkeänä ansiona ja hienona juttuna, että järjestämistoimikunnassa toimi aktiivisesti taiteilija, Sepideh Rahaa, joka varmisti, että taide ja taiteen tutkimus ei toiminut konferenssissa vain päälle liimattuna lisäohjelmana vaan, että taiteen tutkimus ja siihen liittyvät keskustelut olivat konferenssissa mukana ja esillä keynote-luentoja myöten. Etäosallistuminen ei tietenkään korvannut konferenssi-illallisella käytyjä kiinnostavia keskusteluja, session jälkeen workshopin teemoja jatkevia tuumailuja kahvitauolla ja sitä me-henkeä, joka konferenssista parhaimmillaan syntyy. Hienoa oli kuitenkin, että etäosallistumisen myötä ETMU- ja NMR-konferenssiin tuli yli 600 osallistujaa, osa heistä sellaisista maista, joista voi olla viisumien ja matkakustannusten vuoksi vaikeaa osallistua pohjoismaalaiselle konferenssille.
Haluan omistaa tämän blogikirjoituksen jokaiselle teistä, joka on ollut vuosien varrella jossain roolissa ETMU-päivien organisoimisessa – teette todella tärkeää ja monesti aivan liian näkymätöntä työtä! ETMU-päivät ovat kuitenkin ETMUn toiminnan sydäntä, ja se, että eri alojen tutkijat kokoontuvat vuosittain tämän yhteisen kattoteeman alle on tärkeämpää kuin moni meistä ajatteleekaan.
ETMUssa on aina, myös minun puheenjohtajuuskaudellani, käyty keskustelua siitä, tulisiko ETMUn keskittyä puhtaasti akateemiseen toimintaan vai toimia myös yhteiskunnallisesti ja yhteiskunnassa. Minusta tämä keskustelu ja siihen liittyvä vastakkainasettelu on kummallinen ja osittain keinotekoinenkin – eihän muuttoliikkeisiin, rajoihin ja rasismiin liittyviä akateemisia keskusteluja voida ajatella yhteiskunnan ulkopuolella olevina. Tässä suhteessa koen, että ETMU on muuttunut joustavammaksi ja avoimemmaksi – enää ei tarvitse erikseen perustella ETMUn pyrkimyksiä vaikuttaa myös yhteiskunnallisesti, koska se on määritelty ETMUn strategiassakin. Koen myös, että ETMU on muuttunut järjestönä kansainvälisempään suuntaan. Tällä hetkellä ETMUlla on jo kolmas puheenjohtaja putkeen, joka on syntynyt Suomen ulkopuolella. Samalla ETMU ei ole enää vain niitä varten, jotka ovat jo saavuttaneet akateemisella urallaan vankan aseman, vaan hallituksessa on mukana paljon nuoriakin tutkijoita. Toiminta on muuttunut hyvällä tavalla rennommaksi, eikä itseään tarvitse ottaa liian vakavasti.
Kun minua pyydettiin kirjoittamaan tämä teksti, minulta kysyttiin, millainen merkitys ETMUlla on ollut uralleni. Vaikka ETMU tuo varmasti sen piirissä toimiville arvokkaita verkostoitumisen mahdollisuuksia, en pidä urapohdintaa kovin kiinnostavana. Toivon hartaasti, että ETMUssa ei toimittaisi jo tarpeeksi kilpailuhenkisen ja suorituskeskeisen akateemisen maailman papukaijamerkkien vuoksi ja oman uran edistämiseksi, vaan toiminta olisi ennen kaikkea ETMUn jäseniä varten, ETMUn jäsenten näköinen, heidän intressejään ja toimintamahdollisuuksiaan palveleva sekä ETMU-aiheiden yhteiskunnallista merkitystä esiin nostava. Onnea 20-vuotiselle ETMUlle!
Saara Pellander on Suomen Siirtolaisuusinstituutin johtaja. Hän on yhteiskuntatieteiden tohtori ja poliittisen historian dosentti Helsingin yliopistossa. Hän on Suomen Akatemian rahoittaman INDEFI-hankkeen, joka käsittelee karkotettavuutta ja perhesiteitä, pääsuunnittelija. Mobile Futures -hankkeessa hän on vuorovaikutuskoordinaattori ja ohjausryhmän jäsen. Lisäksi hän on mukana Suomen Akatemian rahoittamassa DEMESO-hankkeessa, joka käsittelee karkotuksiin liittyvää medioitua aktivismia. Pellander on työskennellyt ja julkaissut rajat ylittävän läheisyyden ja perheenyhdistämisen sääntelyyn liittyvistä kysymyksistä erityisesti politiikkojen ja niiden toteuttamisen näkökulmasta sekä (pakko)maahanmuuton mediarepresentaatioista ja niihin liittyvästä aktivismista.
