Kirjoittaja: Ilona Silvola
Vuonna 2015 Suomeen saapuneista turvapaikanhakijoista monet ovat kääntyneet turvapaikkaprosessin aikana islamista kristinuskoon. Toiseen uskontoon kääntyminen kesken turvapaikkaprosessin ei ole kansainvälisesti uusi ilmiö, mutta Suomessa laajamittaista turvapaikanhakijoiden kääntymistä ei ole ennen tapahtunut. Kääntyneiden määrästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta parhaillaan vireillä olevista turvapaikkahakemuksista uskonnolliseen kääntymykseen vedotaan noin 500 hakemuksessa. (Juusela, ”Noin viisisataa kristityksi kääntynyttä” 15.1.2021).
Pakolaisaseman myöntäminen perustuu vainon uhkaan. Olennaista on arvioida, onko henkilö vaarassa joutua vainon uhriksi lähtömaassaan, tässä tapauksessa uuden uskontonsa vuoksi. Tämä on luonnollisesti haastavaa tilanteessa, jossa henkilö ei ole lähtömaassaan vielä ollut kristitty. Tässä tilanteessa Maahanmuuttovirasto (Migri) painottaa kääntymyksen aitoutta: mikäli kääntymys arvioidaan aidoksi, voi myös vainon uhka kotimaassa olla todellinen. Suuri ongelma on, mikäli Migri ei pidä turvapaikanhakijan kääntymystä aitona ja palauttaa tämän lähtömaahan, jossa vainoajat näkevät asian toisin ja henkilö joutuu vaaraan.
Julkisuudessa on käyty keskustelua kääntyneiden turvapaikkaprosessien oikeudenmukaisuudesta. Suomen kirkolliset tahot ovat useaan otteeseen ilmaisseet huolensa siitä, ettei turvapaikanhakijoiden kääntymystä uskota Migrissä, vaikka kääntymys olisi hakijan läheisille ja tämän seurakunnalle selvästi aito.
Kirkolliset johtajat sekä Suomen Evankelinen Allianssi (SEA) ovat vaatineet Migriltä muun muassa suuremman painoarvon antamista seurakuntien lausunnoille (Suomen kirkonjohtajat, ”Turvapaikanhakijoiden palautuskieltoa”; SEA, ”Vetoomus”). Samaa on suosittanut myös Suomen Ekumeeninen Neuvosto, joka lisäksi on suosittanut muun muassa, että Migrin uskontolukutaidon lisäkoulutukseen on panostettava. SEA on näiden lisäksi vaatinut tulkkauksen laadun parantamista, jotta turvapaikanhakijan kertomuksen ja uskonnollisen ajattelun nyanssit välittyisivät turvapaikkapuhuttelijalle (SEA, ”Vetoomus”).
Migri on vastannut kritiikkiin muun muassa kertomalla, että tulkeilla on käytössään kristinuskon sanasto. Lausuntoihin liittyen Migri on vedonnut Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestön UNHCR:n ohjeistukseen, jonka mukaan seurakunnan lausunto ei voi olla ratkaiseva näyttö kääntymystä arvioitaessa, vaan suurin painoarvo tulee olla hakijan omalla kertomuksella.
Muodollinen vai aito uskonnollinen kääntymys?
Tarkastelen Åbo Akademin teologian väitöstutkimuksessani kristinuskoon kääntyneiden turvapaikkaprosesseja. Analysoin muun muassa negatiivisia turvapaikkapäätöksiä teologisesta näkökulmasta. Positiivisia päätöksiä perustellaan hyvin niukasti, joten vertailevaa analyysiä aiheesta ei voi tämän materiaalin perusteella tehdä. Tutkimustulosteni mukaan yksi turvapaikkaprosessin merkittävä ongelma on Migrin ja turvapaikanhakijoiden eriävä näkemys kristinuskosta ilmiönä.
Kielteisissä turvapaikkapäätöksissä Migri vetoaa yleisesti siihen, ettei hakijan uskota olevan ”vakaumuksellinen kristitty”. Näissä tilanteissa hakija on siis osallistunut, usein pitkäkestoisesti, seurakunnan toimintaan ja saanut kasteen. Turvapaikkapäätöksissä kaste kuitenkin mielletään ainoastaan muodolliseksi tapahtumaksi, eikä ”muodollisen kasteen ottaminen lähtökohtaisesti ole riittävä selvitys aidosta kristinuskoon kääntymisestä,” kuten Migri asian muotoilee. Millainen olisi siis aito kääntymys? Silloin henkilöllä olisi kristillinen vakaumus, joka Migrin arvion mukaan olisi ”hengellinen,” ”pysyvä,” ”identiteettiä muokkaava elämänmuutos” sekä ”omantunnon kysymys ja hengellinen elämäntapa.” Nämä kaikki sitaatit ovat kielteisistä päätöksistä, joissa perustellaan sitä, miksi hakijan kääntymyksen aitoutta ei uskota.
Näissä päätöksissä Migri on vakuuttunut hakijan kertomuksesta siltä osin, että tiedot osallistumisesta seurakunnan toimintaan, kasteesta ja muusta uskonnollisesta toiminnasta on kaikki todettu paikkansapitäväksi. Arvioinnin kohteena on siis se, perustuuko tämä kaikki toiminta aitoon sisäiseen vakaumukseen.
Millainen on aito kääntymys?
Perustavanlaatuinen kysymys kristityksi kääntymisen aitouden arvioinnissa on, millainen ilmiö uskonto on. Ilmeneekö uskonto ensisijaisesti sisäisenä vakaumuksena, ja ovatko uskonnolliseen yhteisöön kuuluminen ja uskonnon harjoittaminen näin ollen vain uskonnon toissijaisia seurauksia?
Migrin turvapaikkaprosessi perustuu osaltaan UNHCR:n ohjeistukseen uskontoperusteisten turvapaikkahakemusten käsittelystä. Ohjeistuksessa todetaan, että ”[u]skontoon perustuvat hakemukset voivat sisältää yhden tai useamman” seuraavista uskonnon ulottuvuuksista (UNHCR, “Guidelines No 6,” par. 5, kursivointi kirjoittajan). Ensimmäinen uskonnon ulottuvuus on usko (religion as belief). Tällöin uskonnon keskiössä ovat henkilön jumalalliseen liittyvät vakaumukset tai arvostukset. Toinen ulottuvuus, uskonto identiteettinä (religion as identity) ilmenee kuulumisena ryhmään, jota yhdistävät jaetut uskomukset, traditiot tai rituaalit. Kolmas, uskonto elämäntapana (religion as a way of life) taas voi ilmetä pukeutumisessa, tapojen noudattamisessa ja juhlien viettämisessä. Tällöin uskonnon ytimessä ovat siis toiminta ja tavat. (UNHCR, “Guidelines No 6,” par. 6–8).
UNHCR ei siis aseta uskoa muiden uskonnon ilmenemismuotojen yläpuolelle, vaan ymmärtää ryhmään kuulumisen sekä elämäntavan yhtä legitiimeinä uskonnon ulottuvuuksina. Näin ei kuitenkaan Migri vaikuta täysin tekevän todetessaan muun muassa että:
”kertomuksesi perusteella kiinnostuksesi kristinuskoa kohtaan liittyy huomattavasti enemmän siihen, miten koet kristittyjen käyttäytyvän yhteisössä, kuin kristinuskon hengelliseen tai teologiseen puoleen.” (Irak 3/2017)
”Et ole osannut sanoa muuta kuin sen että kirkossa kaikki on yhtä perhettä ja yhteisöä — Maahanmuuttovirasto katsoo kertomasi perusteella, että olet hakeutunut kirkkoon saadaksesi yhteisöllisyyttä.” (Somalia 12/2017)
”Kertomasi muutoksista arjessasi ja kristinuskon läsnäolo elämässäsi on ollut ulkokohtaista eikä siitä ole heijastunut varsinaista vakaumuksen muutosta. Seurakunnassa käymisellä on sinulle sosiaalista merkitystä.” (Irak 6/2018)
On siis ongelmallista, että Migri edellyttää turvapaikkaprosessissa nimenomaan ”vakaumuksellista kristillisyyttä.” Tämä edustaa ymmärrystä uskonnosta yksityisenä ilmiönä, jonka ydin ovat yksilön ajatukset ja tunteet kristinuskon opeista, joita henkilön toiminta heijastaa.
Uskonnon luonteen voi kuitenkin UNHCR:n ohjeistuksen perusteella ymmärtää myös toisin: uskonnon ydin voi olla toiminta, tai uskonyhteisöön kuuluminen. Tällöin aito uskonnollinen identiteetti perustuu uskonnolliseen yhteisöön kuulumiseen, tai uskonnollisen elämäntavan noudattamiseen. Yksilön ajatukset ja tunteet uskonnon opeista ovat silloin toissijaisia.
Aitouden arvioinnista vainon arviointiin
UNHCR:n ohjeet painottavat kääntymyksen olosuhteiden ja vilpittömyyden selvittämistä tilanteissa, jossa turvapaikanhakija on kääntynyt lähtömaasta pakenemisen jälkeen. Painottamalla uskonnollista pohdintaa Migri vaikuttaa haluavan varmistaa, ettei kääntymys ole vilpillistä esittämistä. Esittämisen ongelmasta ei kuitenkaan päästä eroon painottamalla syvällistä hengellistä pohdintaa. Pohdinta voi olla vilpillistä, kun taas uskonnon harjoittaminen, vaikka ilman perusteellista hengellistä pohdintaakin, voi olla vilpitöntä.
Valitettavan usein tutkimani kielteiset turvapaikkapäätökset päättyvät toteamukseen, jonka mukaan henkilö ei voi olla vaarassa kotimaassaan, koska hänen kääntymyksensä ei ole uskottava. Jos uskontoon ilmiönä ymmärrettäisiin uskon lisäksi kuuluvan myös yhteisöön kuulumisen sekä elämäntavan ulottuvuudet, voisi Migrin loppupäätelmä olla eri monien kääntyneiden turvapaikanhakijoiden kohdalla.
Uskonnollisen kääntymyksen aitouden luotettava arviointi on kuitenkin erittäin hankalaa, vaikka uskonto ymmärrettäisiinkin laajasti UNHCR:n tavoin. Tämän vuoksi turvapaikkaprosessin keskiössä ei tulisikaan olla aitoudesta vakuuttuminen täydellisellä varmuudella, vaan vainon näkökulma: Jos henkilön tilannetta katsoo ”vainoajan silmin,” vaikuttaako hän kristityltä (Kagan, “Refugee Credibility Assessment,” 1222–1223)? Jos näin on, voi hän olla vaarassa joutua vainotuksi. Suomen perustuslakiinkin kirjattu palautuskielto kieltää palauttamasta ulkomaalaista sellaiseen maahan, ”jossa häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.” (Perustuslaki, 2. luku, 9 §)
Lopulta turvapaikkaprosessissa ei ole kyse siitä, onko kääntymys Migrin mielestä aito, vaan vaan siitä, voiko hän olla vaarassa lähtömaassaan. Vainon vaaraan vaikuttaa se, miten uskonto nähdään turvapaikanhakijan kotimaassa ja miten hän itse sen ymmärtää. Jos turvapaikanhakijalle itselleen esimerkiksi kirkossakäynti ja kristittyjen yhteisöön kuuluminen ovat hänelle uskonnon ytimessä, ei näitä tulisi Migrinkään sivuuttaa pelkkänä yhteisöllisyyden hakemisena. Vainoa ei lähtömaassa laukaise ainoastaan teologisesti perusteltu kristillinen uskonvakaumus. Vaino perustuu vainoajan käsitykseen siitä, että henkilö kuuluu vainottavaan ryhmään.
TM Ilona Silvola on systemaattisen teologian väitöskirjatutkija Åbo Akademissa, ja tutkii turvapaikanhakijoiden kääntymistä kristinuskoon.
Lähteet
Juusela, Pauli. 2021. ”Noin viisisataa kristityksi kääntynyttä turvapaikanhakijaa odottaa yhä ratkaisua hakemukseensa – kirkkojen mukaan moni palautettu piileskelee kotimaassaan vainoajia.” Kirkko ja Kaupunki, 15.1.2021. https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/noin-500-kristityksi-kaantynytta-turvapaikanhakijaa-odottaa-yha-hakemuksensa-ratkaisua-kirkkojen-mukaan-moni-palautettu-piileskelee-vainoajia-kotimaissaan#aafe8c55
Kagan, Michael. “Refugee Credibility Assessment and the “Religious Imposter” Problem: A Case Study of Eritrean Pentecostal Claims in Egypt.” Vanderbilt Journal of Transnational Law 43, no. 5 (2010): 1179.
UNHCR. “Guidelines on International Protection No. 6: Religion-Based Refugee Claims under Article 1A(2) of the 1951 Convention and/or the 1967 Protocol relating to the Status of Refugees.” https://www.unhcr.org/publications/legal/40d8427a4/guidelines-internationalprotection-6-religion-based-refugee-claims-under.html
SEA (Suomen Ekumeeninen Allianssi). ”Vetoomus oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseksi.” Julkaistu 4.1.2021. https://www.suomenevankelinenallianssi.fi/vetoomus-oikeusvaltioperiaatteen-toteutumiseksi/
Suomen kirkonjohtajat. ”Turvapaikanhakijoiden palautuskieltoa ja uskonnonvapautta on kunnioitettava.” Julkaistu 22.8.2019. https://www.ekumenia.fi/sen_esittaytyy/kannanottoja_ja_lausuntoja/suomen_kirkonjohtajat_turvapaikanhakijoiden_palautuskieltoa_ja_uskonnonvapautta_on_kunnioitettava/?session=56537745
Suomen perustuslaki (11.6.1999/731). Valtion säädöstietopankki Finlex, Ajantasainen lainsäädäntö. Viitattu 7.10.2013. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731
