Kirjoittaja: Sari Vanhanen
Paikallisessa kotouttamistyössä tarvitaan laaja-alaista yhteistyötä eri viranomaisten, järjestöjen ja yksityissektorin kesken. Ihmisten arvostava kohtaaminen on – ja sen tulee olla – myös poliisityön ydintä. Kotouttamistyössä poliisin ennalta ehkäisevää toimintaa on syytä tuoda esiin nykyistä laajemmin.
Poliisin legitiimi tehtävä on edistää turvallisuutta ja vahvistaa hyviä väestösuhteita avoimessa yhteiskunnassa. Samalla poliisin työhön kuuluu aktiivinen yhteistyö, jota tehdään paikallisesti, esimerkiksi eri kieli- ja kulttuuritaustaisten yhdistysten tai uskonnollisten yhteisöjen kanssa. Silti poliisin monialainen, eri väestöryhmien osallisuutta edistävä ja yhteiskunnallista toiseutta purkava toiminta jää ilman huomiota. Miksi?
Yksi syy on se, että tutkimuksissa tuodaan usein esiin poliisityön epäkohtia eikä poliisin ennakoivaa työtä. On tärkeää nähdä ja nostaa esiin rakenteellinen syrjintä, etninen profilointi tai käytännöt, joiden myötä tietyt ilmiöt ja ongelmat määrittyvät kulttuurista johtuviksi. Mutta yhtä lailla tärkeää on nähdä se, että poliisityö on monenlaista. Yksi osa poliisin ennalta ehkäisevää toimintaa on paikallisten yhteisöjen kanssa tehtävä yhteistyö, jossa lähtökohtana ovat keskustelu ja luottamuksen rakentaminen osapuolten kesken.
Toiseksi kyse on siitä, että myös poliisiorganisaation sisällä ennalta estävä toiminta ja erityisesti monialainen yhteistyö jäävät osittain näkymättömäksi työksi. Koska poliisin toimintaa arvioidaan numeeristen indikaattoreiden avulla, monialaiseen yhteistyöhön liittyviä hitaita prosesseja on vaikea tehdä näkyväksi. Tämän vuoksi yhteistyön tavoitteellinen kehittäminen eli systemaattinen seuranta ja vaikutusten arviointi, jäävät sivuun tiukasti resursoidussa kokonaisuudessa.
Kolmanneksi kyse on siitä, että työelämän ammatilliset osaamisvaatimukset ovat muuttumassa. Muutos edellyttää uudelleenajattelua eri aloilla ja keskustelua myös siitä, miten poliisin legitiimi rooli ja moninaisen yhteiskunnan tarpeet kohtaavat. Poliisityön ammatillista osaamista tulee arvioida ja kehittää tämän mukaisesti.
Monialainen yhteistyö: kotouttavaa työtä, turvallisuustyötä vai jotain muuta?
Yleisesti kotouttamistyötä on luonnehdittu erilaisissa kohtaamisissa kehittyvinä käytäntöinä (Hiitola, Anis & Turtiainen 2018). Tähän sisältyy ajatus vastavuoroisesta kanssakäymisestä ja avoimuudesta: tilannekohtaiset kysymykset, ongelmien määrittely ja ratkaisuehdotukset löytyvät erilaisten kokemusten ja näkemysten kohdatessa. Pyrkimys kehittää käytäntöjä kohtaamisten kautta sisältyy myös poliisin monialaiseen yhteistyöhön. Vaikka poliisin sanastossa ei välttämättä puhuta kotouttavasta työstä, yhteistyötä tekevien poliisien kertomat kokemukset kuvailevat samansuuntaista ajatusta (Vanhanen 2020).
Poliisityössä oman toiminta-alueen tunteminen vaatii ”kuulolla oloa”, eli yleiskuvaa siitä, millaisia turvallisuuden tai turvattomuuden kokemuksia yhteistyön kautta tulee esiin. Tämä edellyttää avointa vuorovaikutusta ja neuvottelua erilaisissa tilanteissa. Lisäksi toimiva yhteistyö vaatii keskinäistä luottamusta ja sen rakentamista yhä uudelleen. Muuttuvien tilanteiden lukutaito tarkoittaa näin ollen ammatillista osaamista, joka yhdistää työn yleiset ohjeistukset sekä eettiset ja juridiset vaatimukset erilaisten tilanteiden tulkintaan ja yhteistyössä saatuun tietoon. Viranomaistyössä vuorovaikutusta määrittävät ammatilliset vaatimukset, lainsäädäntö sekä kyseisen työn vastuukysymykset.
Poliisin tehtävä on turvata yksilön itsemääräämisoikeus ja henkilökohtainen koskemattomuus. Monialaisessa yhteistyössä on mahdollista tunnistaa ja tuoda esiin yhteisöihin latautuvan lojaalisuuden kielteisiä piirteitä tai alistavia käytäntöjä. Yhteistyön vastavuoroisuus ja avoimuus merkitsevät sitä, että yhteisön sisäisiä ristiriitoja ratkaistaan yhteiskunnan lainsäädännön pohjalta sekä yksilön oikeuksia kunnioittaen.
Osaltaan yhteistyön taustalla vaikuttaa poliisityöhön sisältyvä dilemma, eli yhtäältä valvonnan ja kontrollin, toisaalta arjen yhteisen turvallisuuden vahvistamiseen liittyvien tavoitteiden, odotusten ja käytännön työn ristiriita (Björk 2012). Turvallisuusviranomaisena poliisin tulee samalla sekä suojata että kontrolloida ihmisten yhteistä vapautta. Tämä luo paineita siihen, koetaanko poliisityö keskusteluna, ohjauksena ja neuvotteluna – tai miten siihen ylipäänsä suhtaudutaan.
Toimiva yhteistyö edellyttää tietoisuutta kulttuuristavista tulkinnoista. Aiemmat kielteiset kokemukset viranomaistyöstä saattavat hiertää yhteisöjen luottamusta poliisia ja vastavuoroista yhteistyötä kohtaan. Poliisityöhön latautuu vahvoja käsityksiä ja mielikuvia. Keskeistä on se, mitä sanoja yhteistyöstä käytetään sekä millä tavoin yhteistyöstä puhutaan, jotta näillä ei luoda ulkopäin leimaavaa määrittelyä tai kategorisointia eri ryhmistä.
Yhteistyö itsestäänselvyytenä vai välttämättömyytenä?
Nähdäkseni poliisin paikallinen yhteistyö eri toimijoiden kanssa on yksi osa kotouttavan työn kokonaisuutta. Kyse on erilaisten tarpeiden ja ongelmien tunnistamisesta, työn kehittämisestä sekä ammatillisen osaamisen reflektiosta ja uudelleenarvioinnista. Paikallinen, monialainen yhteistyö edistää hyviä väestösuhteita. Lisäksi yhteistyön tekeminen voi luoda toiseutta purkavia työkäytäntöjä poliisin toimintaan.
Yhteistyö nähdään helposti arkisena itsestäänselvyytenä sekä kotouttamistyössä että poliisin toiminnassa. Tämä osin näkymättömäksi jäävä työ tulee tunnistaa ja sen ammatillista kehittämistä tukea. Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa sosiaalista järjestystä ei ylläpidetä pakkokeinoin vaan neuvottelemalla.
Kirjallisuus
Björk, Micael (2012) Fem punkter om polisen och tillitens flyktiga natur. I Björngren Cuadra, Carin & Ola Fransson (red.) Tillit och förtroende. Ständiga utmaningar för professionella. Malmö: Gleerups, 109–130.
Hiitola, Johanna, Anis, Merja & Kati Turtiainen (toim.) (2018) Maahanmuutto, palvelut ja hyvinvointi. Kohtaamisissa kehittyviä käytäntöjä. Tampere: Vastapaino.
Vanhanen, Sari (2020) Monialainen yhteistyö kotouttamisessa – näkökulmana poliisin työ. JYU Dissertations 214. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Saatavilla: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8140-2
