Kirjoittaja: Ismo Söderling
Väestöennusteet helpottavat Suomen väestöllisen tulevaisuuden tarkastelua. Ennusteiden avulla saamme käsityksen siitä, mikä on tiettyjen olettamuksien perusteella Suomen väestön määrä ja demografinen koostumus tarkastelujakson lopussa. Ennusteita voidaan tehdä monella tavalla ja moneen tarkoitukseen. Kaiken takana on tietysti tilastotiede, jonka syvimmät salat jätän suosiolla tilastotieteen ammattilaisille. Periaatteessa kuitenkin ennusteen alkuoletusten antaminen on sangen yksinkertaista. Takavuosina istuin itsekin Tilastokeskuksen asiantuntijaryhmässä pohtimassa tulevien väestöennusteiden perusolettamuksia. Keskustelu kävi kahvinjuonnin siivittämänä suunnilleen seuraavasti:
”Hedelmällisyys on viime aikoina ollut noin 1.80. Miltä kuulostaa, jos laitamme perusoletukseksi 1.83?”. Seurasi keskustelu, jossa etsittiin perusteita hedelmällisyyden muutoksille. Keskustelu lainehti tyyliin ”onhan lapsenteko piristymässä, maahanmuuttajia korkeine hedelmällisyyksineen on tulossa, ja perhevapaitakin ollaan lisäämässä”. Tunnettu tosiseikka on, että mitä enemmän pariskunnat yhdessä puuhaavat keittiössä ja hiekkalaatikolla, sitä enemmän he löytävät yhteistä puuhaamista sänkykamarissaankin. Samanlainen yleiskeskustelu seurasi kuolleisuuden ja muuttoliikkeen oletetuista kehityssuunnista. Itse koetin aikoinani puolustaa kohtuullisen korkeita nettomuuttolukuja, koska jo 1990-luvulla oli selkeästi havaittavissa, että maahanmuutto Suomeen oli melkoisessa kasvuvaiheessa. Viime kädessä Tilastokeskus itse päättää ennusteen taustalla olevista luvuista. Varsin monimutkaisten väestö- ja aluelaskelmien jälkeen ”myllystä” sitten on tullut kolmen vuoden välein uusi väestöennuste. Ennusteet tarjoavat tervetulleen ja korkeatasoisen lisän väestölliseen keskusteluumme.
Syyskuussa 2012 Tilastokeskus julkisti viimeisimmän ennusteensa. Suosittelen siihen perehtymistä. Tutustumalla ennusteeseen saa selkeän käsityksen myös ennustamisen vaikeuksista. Esimerkiksi vuonna 1975 tehdyn ennusteen perusteella Suomessa olisi tällä hetkellä puolisen miljoonaa asukasta vähemmän, vastaavasti vuoden 1998 ennusteen mukaan meillä olisi nyt rapiat 5.2 miljoonaa asukasta nykyisten 5.4 miljoonan sijasta.
Ennusteita muuttoliikkeellä ja ilman
Entä uusin ennuste? Mitä se kertoo, ja millaisia ennusteparametrejä laskelmien taustalla on tällä kertaa käytetty? Hedelmällisyys eli keskimääräinen lapsiluku vuosille 2012 – 2060 perustuu luvulle 1.82, ja nettomuuton oletetaan olevan +17 000 henkeä vuodessa. Tässä suhteessa ennuste lienee liian varovainen jo valmiiksi, sillä kyseinen nettomuutto toteutui jo ensimmäisenä ennustevuonna eli vuonna 2012.
Tilastokeskuksen ennuste sisältää itse asiassa kaksi peruslaskelmaa. Toisessa on otettu huomioon muuttoliikkeen vaikutus. Toinen on ns. omavaraislaskelma, josta ilmenee, millainen tuleva väestönkehitys olisi ilman muuttoliikettä. Vaihtoehdon 1 mukaan vuonna 2040 Suomessa ennustetaan olevan 6 miljoonaa asukasta (muutto siis mukana laskelmassa). Ilman muuttoa (= omavaraislaskelma) lukema olisi noin 5.5 miljoonaa. Positiivisen nettomuuton ansiosta Suomen väkiluku seuraavien 27 vuoden aikana kasvaisi koko ennustevälin, sen sijaan omavaraislaskelmassa maan väkiluku lähtisi laskuun vuoden 2030 paikkeilla suurten ikäluokkien väistymisen myötä.
Onko Suomi väestöllinen ajopuu?
En mene ennusteen yksityiskohtiin, niihin voi itse kukin tutustua em. nettiosoitteissa. Perusviesti on kuitenkin selvä, eli tulevina vuosina maamme väestönkasvu on muuttovoiton varassa. Sen sijaan hieman huolestuneena olen seurannut Suomen nykyistä keskustelua ja päätöksentekoa liittyen maahanmuuttoon sekä kotoutumiseen. Näissä suhteissa Suomi on paljolti ajopuu. Uusi kotouttamislaki saatiin pari vuotta sitten. Jos joku on nähnyt sen suuremmassa määrin muuttavan kotouttamiskäytäntöjä, kertokoon ilosanoman minulle. Käsittääkseni maahanmuuttajien työllistyminen ja kielikoulutus hakevat edelleen paikkaansa suomalaisessa yhteiskuntapolitiikassa. Esimerkiksi tehokkaan kielikoulutuksen saatavuuden pitäisi olla itsestäänselvyys. Vain sitä kautta onnistuu kotoutuminen yhteiskuntaan ja työelämään.
Yrityksiä on tietysti tehty: ministeriöihin kaavaillaan kotouttamiseen liittyviä osaamiskeskuksia, ja sisäministerille on juuri jätetty maahanmuuton strategia-asiakirja vuodelle 2020. Nykyisen hallituksen ohjelmassa maahanmuuttostrategian laadinta on liitetty Suomen talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistamiseen. Kuulostaa kauniilta. Strategiatyöryhmän paperi on varsin pelkistetty – lähes puiseva näkemys Suomen tulevasta maahanmuutosta. Vain osa strategia-asiakirjasta keskittyy itse maahanmuuttoon, huomattava osa sivuista käsittelee kotoutumista ja monikulttuurisuutta. Kotoutumiseen liittyvät asiat ovat tietysti tärkeitä, mutta ne on jo käsitelty valtion tuoreessa kotouttamisohjelmassa viime kesältä. Strategian tueksi on tarkoitus valmistella toimenpideohjelma, jossa määritellään asetettujen tavoitteiden edellyttämät toimenpiteet, vastuutahot ja aikataulut. Toivottavasti viimeistään siinä vaiheessa tulee lihaa luitten päälle: suomalainen maahanmuuttopolitiikka lähes ”huutaa” konkreettisia toimenpiteitä esimerkiksi hallinnon kehittämisen suuntaan.
Jos väestöennuste pitää osapuilleenkin paikkansa, Suomessa on jo vuonna 2040 yli puoli miljoonaa maahanmuuttajaa. Silloin kyse ei ole suinkaan siitä, millaisena kestävyysvajeen paikkaajina me näemme maahanmuuttajat. Olemmeko vielä jatkossakin monikulttuuristuvan yhteiskunnan ajopuu, sitä ei strategiatyöryhmä päätä ja väestöennuste kerro. Sosiaalipolitiikasta tiedämme, että huono-osaisuus periytyy. Pitämällä kiinni hyvinvointiyhteiskunnastamme ja erityisesti sen tarjoamasta korkeatasoisesta sekä tasa-arvoisesta koulutusjärjestelmästä, meidän on mahdollista ylläpitää harmonista, monien kulttuurien Suomea. Tämä on tahtokysymys, ja se tahto pitää olla meissä kaikissa.
