Kirjoittajat: Anne Salmi, Marika Nevala & Merja Turpeinen
Maahanmuuttajiin liittyen on Suomessa tuotettu paljon tietoa ja maahanmuuttaja-hakusanalla löytyykin verkosta nopeasti monenlaisia tuloksia ja uutisia. Suuri osa tästä tiedosta tuntuu kuitenkin kiertävän negatiivista kehää. Tähän joukkoon kuuluvat uutiset muun muassa siitä, miten nuorten maahanmuuttajien työttömyys on ollut korkealla jo pitkään tai arvio, jonka mukaan maahanmuuttajanuorten riski syrjäytymiseen on yli viisinkertainen. Toiseen ääripäähän kuuluvaa tietoa, joka kiistäisi vallitsevat ongelmat, ei verkkohauilla helposti löydä.
Uutisten välittämät tiedot pitävät todennäköisesti paikkansa ja kertovat maahanmuuttajien hankalasta työtilanteesta. Uutisoinnin kohteena olevien nuorten kannalta ongelmaksi tulee kuitenkin tarjolla olevan tiedon ongelmakeskeisyys. Harvoin, jos koskaan, on asiantuntijoilla tarjota ratkaisumalleja tai edes rohkaisua ja tukea nuorille. Päinvastoin, sinänsä tärkeät uutiset ja tulokset voivat pahimmillaan vahvistaa stereotypiaa maahanmuuttajista työttöminä ja syrjäytyneinä.
Näin voi käydä siinäkin tapauksessa, että asiantuntijoiden toiveena on ollut esimerkiksi viranomaisten huomion kiinnittäminen ja muutoksen aikaansaaminen hälyttävillä tutkimustuloksilla. Negatiivisen uutispuheen yleisyyden vuoksi on tärkeä pohtia, millaisia seuraamuksia erityisesti nuorille maahanmuuttajataustaisille voi olla sillä, että he – mahdollisesti toistuvasti – lukevat ja kuulevat tulevaisuutensa olevan työttömän tai syrjäytyneen tulevaisuutta?
Negatiivisen uutisoinnin vaikutuksia työkyvylle tai terveydelle ei ole juurikaan tutkittu, mutta Työterveyslaitoksen Nuorten maahanmuuttajien työkyvyn tukeminen työuran alussa (NuMaT) -hankkeessa pohdimme kielteistä julkisuutta nuorten työkyvyn ja tulevaisuuden uskon näkökulmista (tutustu hankkeen tavoitteisiin: www.ttl.fi/fi/tutkimus/hankkeet/numat). Pohdintamme tuloksena päätimme kaikessa hanketoiminnassamme kokeilla tietoista ongelmakeskeisten puhetapojen välttämistä. Halusimme myös pitää yllä realistista sekä kohderyhmälähtöistä keskustelua. Meitä kiinnosti, voisimmeko tällä tavoin purkaa stereotyyppisiä käsityksiä ja vähentää ongelmapuhetta sekä tuottaa samalla työllistymistä ja työkykyä edistäviä ratkaisuja yhdessä nuorten kanssa? Tutkimuslaitoskielellä otimme käyttöömme voimavara- ja ratkaisukeskeisen työotteen.
Käytännössä voimavara- ja ratkaisukeskeinen työote tarkoitti sitä, että tutkimuksen kohderyhmä oli mukana kaikkien ratkaisujen, materiaalien ja aineistojen suunnittelussa, keruussa, tuottamisessa, editoinnissa sekä levittämisessä. Aineistoa kerättiin haastattelemalla jo työllistyneitä nuoria maahanmuuttajia, työnantajia sekä työyhteisöjä. Lisäksi järjestimme erilaisia työpajoja ja keskustelufoorumeita, joissa maahanmuuttajataustaiset nuoret, monikulttuuriset työpaikat sekä oppilaitosten ja terveydenhuollon edustajat tuottivat itse ratkaisuja ja sisältöjä heille suunnattuihin materiaaleihin.
Etenkin nuorten maahanmuuttajien kohdalla tämä työskentelytapa toimi. Saamamme palautteen perusteella arvioimme nuorten saaneen toiminnan myötä osallisuuden kokemuksia sekä lisää luottamusta itseensä ja omiin taitoihinsa. Osallistamalla myös viranomaistahot, oppilaitokset ja terveydenhuollon edustajat mukaan hanketoimintaan, saimme heistä aktiivisia nuorten maahanmuuttajien asioiden puolestapuhujia ja työkyvyn edistäjiä. Suosimme siis Maailman terveysjärjestön (WHO) terveyden edistämisen viitekehyksen mukaisesti ratkaisukeskeisyyttä ja myönteisten, voimavaroja lisäävien tekijöiden esiin nostamista ja korostamista (The Ottawa Charter 1986).
Voimavarakeskeisyyteen kuului myös nuorten vahvuuksien tekeminen näkyväksi. Vahvuuksia olivat muun muassa nuorten erilaiset kielitaidot, erilaisten kulttuurien tuntemus, monien terveelliset elintavat ja vähäinen alkoholinkäyttö sekä yleinen perhekeskeisyys (Maahanmuuttajien terveys ja hyvinvointi 2012). Nämä ja monet muut seikat nuori maahanmuuttaja voi kääntää edukseen työnhaussa. Ne voivat myös edistää hänen hyvinvointiaan ja työkykyään. Huomion kiinnittäminen vahvuuksiin ja onnistumisiin sekä siihen, mitä hyvää onnistumisista itselle seuraa, vahvistaa motivaatiota ja tiedon siirtämistä toiminnaksi (Laitinen ym. 2014).
Kohderyhmälähtöinen, osallistava ja ratkaisukeskeinen työtapa toimi ja tuotti tulosta NuMaT-hankkeessa. Kompromisseja esimerkiksi haastattelu- tai muiden aineistojen laadun suhteen ei tarvinnut tehdä. Hankkeen aikana koottiin yhteen hyviä toimintamalleja nuorten maahanmuuttajien työllistymiseen, perehdyttämiseen ja työkyvyn edistämiseen. Materiaalia ja käytännön työkaluja tuotettiin runsain mitoin. Kaikki ratkaisut ja työkalut löytyvät verkosta: www.ttl.fi/fi/muuttuva_tyoelama/maahanmuuttajat_ja_tyo.
Yhdessä nuorten kanssa saimme myös uusia oivalluksia. Sellainen oli pyrkimyksemme nähdä työkyky ja sen edistäminen neutraaleina maahanmuuttokeskustelun teemoina. Käsityksemme mukaan uusien käsitteiden avulla voidaan ylittää perinteisiä jaotteluja tai stereotyyppisiä käsityksiä maahanmuuttajista. Tämä on mahdollista silloin, kun työkyvyn edistämisessä keskitytään työntekijän yksilöllisiin piirteisiin suhteessa työn vaatimuksiin tai koko työyhteisön piirteisiin ja voimavaroihin sekä käytännön ratkaisuihin. Tällöin maahanmuuttajuuteen liittyviin erityispiirteisiin sekä haasteisiin keskittyvä ja eri maahanmuuttajaryhmiä ongelmallistava puhe jää vähemmälle. Puhe ja toiminta suuntautuvat kuin itsestään myönteiseen suuntaan ja ratkaisuihin.
Kokemuksemme perusteella tutkimus- ja kehittämishankkeissa kannattaa panostaa maahanmuuttajataustaisten nuorten ja asiantuntijoiden sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Kun tieto nivoutuu ohjattavien kulttuuriseen ympäristöön ja kokemusmaailmaan, se kolahtaa.
