Kuva: Etienne Girardet/ Unsplash
Kirjoittaja: Tuomas Martikainen
Etmu syntyi Suomen Akatemian SYREENI-tutkimusohjelman pohjalta vuonna 2003 ja se loi itselleen nopeasti aseman keskeisimpänä maahanmuuton ja kotoutumisen tutkijoiden foorumina Suomessa. Suomen Akatemian vuosina 2001–2003 toiminut Syrjäytyminen, eriarvoisuus ja etniset suhteet Suomessa (SYREENI) -tutkimusohjelma toi yhteen suuren joukon uudemmasta maahanmuutosta ja etnisistä vähemmistöistä kiinnostuneita tutkijoita. Mukana oli lukuisia nuoria tutkijoita, jotka sitä kautta verkostoituivat toistensa kanssa. SYREENI-hankkeen lähestyessä loppuaan yhteistoimintaa haluttiin jatkaa.
Mallia haettiin Ruotsista, muista Pohjoismaista ja Alankomaista, joihin mukana olleilla oli yhteyksiä. Päätettiin perustaa monitieteinen yhdistys, joka loisi yhteistyön puitteet alan tutkijoille. ETMU (etniset suhteet ja kansainvälinen muuttoliike) on käännös ruotsin IMER-lyhenteestä (internationell migration och etniska relationer), jossa sanaparien paikkaa vaihdettiin, sillä se istui näin luontevammin suomen kieleen.
Perustettavan yhdistyksen ehkä vahvin taustahahmo oli Annika Forsander, mutta mukana oli laaja joukko muitakin, kuten Outi Lepola Ulos kammioista! -teoksessa kirjoittaa. Koska kokeneemmat tutkijat olivat kovin kiireisiä, niin minua tiedusteltiin yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi, vaikka olin vasta väitöstutkimukseni loppuvaiheessa.
Seuran alkuaikoina oli vahva halu edistää monitieteisyyttä ja tietoon perustuvaa päätöksentekoa, minkä vuoksi haluttiin luoda aktiiviset suhteet muun muassa keskeisiin ministeriöihin. Maahanmuuton merkittävyys yhteiskunnallisena kysymyksenä oli vähitellen kasvussa, mutta nykyistä polarisoitunutta keskustelua ei vielä ollut. Ennemminkin murehdittiin maahanmuutto- ja kotouttamistoimijoiden vähäiseksi koettua kiinnostusta aihepiirin tutkimukseen.
Etmun puheenjohtajuus oli itselleni kiinnostava mahdollisuus ja haaste, sillä kaikki seuran toiminnot luotiin alusta. Etenkin etmu-postituslista oli aktiivisessa käytössä ja uskon sen edistäneen merkittävästi tutkijoiden keskinäistä yhteistyötä, kuten myös vuosittaisen konferenssin. Monenmoista toimintaa kokeiltiin, joista osa on sitten vakiintunut ja osa jäänyt unholaan. Lisäksi on hyvä muistaa, että alan tutkijoiden joukko oli tuolloin huomattavasti pienempi kuin nykyään, ja mukana oli alkuaikojen innostusta uusien kysymysten edessä.
Henkilökohtaisesti Etmussa toimiminen vahvisti monitieteisiä verkostoja ja sittemmin avasi polkuja esimerkiksi Tieteellisten seurain valtuuskunnan toimintaan, joka on suomalaisten tieteellisten yhdistysten yhteistyöelin. Tutkijoiden lisäksi moni alan virkamies tuli tutuksi. Etmun ensimmäisen konferenssin esitelmien pohjalta koottu Ylirajainen kulttuuri -kirjan (SKS, 2006) toimittaminen oli minulle mieluisa tehtävä ja sen jälkeen innostuin kirjojen toimittamisesta yleisemminkin.
Uskon ETMUn edistäneet paljon erityisesti maahanmuuttotutkimuksen keskinäistä verkostoitumista, mutta tämä näyttää jääneet vähemmälle viime vuosina. Esimerkiksi kielentutkijoiden, ekonomistien ja eräiden muidenkin tutkimussuuntauksien edustajat eivät vaikuta erityisen integroituneilta yhteiskuntatieteellisesti orientoituneemman tutkijajoukon kanssa. Pienessä maassa tämä on mielestäni harmi, sillä kokemuksesta tiedän, että erilaisten näkemysten väliltä löytyy usein yllättäviä yhteyksiä ja loppujen lopuksi hyvät yhteydet näkyvät tutkimuksen vivahteikkaampana ymmärryksenä eri ilmiöstä.
Olin itse mukana Etmun toiminnassa aktiivisesti sen ensimmäiset kymmenen vuotta ja sen jälkeen osallistunut satunnaisemmin. Oman käsitykseni mukaan seuran vahvuus on sen kyvyssä luoda tieteenalojen rajoja ylittäviä yhteyksiä ja sitä kautta edistää sen alaan liittyvän tutkimuksen kehittymistä ja laatua Suomessa. Myös kansainvälinen yhteistyö on tärkeää ja monet suomalaiset tutkijat ovat siinä oikein hyviä. Tieteellisen seuran muu yhteiskunnallinen aktiivisuus oli jo alkuaikoina paljon keskusteltu asia ja sen osuus seuran vaikuttamispyrkimyksissä on vaihdellut. Oman käsitykseni mukaan kaikkein tärkeintä on kuitenkin tutkimuksen monipuolinen edistäminen, sillä siinä tutkijat ovat parhaita, kun taas yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle on monia muitakin kanavia, kuten poliittiset puolueet, kansalaisjärjestöt ja toiminta sosiaalisessa mediassa.
Lähteet
Outi Lepola (2014) Ainutlaatuisen monitieteellistä! Miksi, miten ja milloin Etmu perustettiin. Lotta Haikkola, Niko Pyrhönen, Merja Pentikäinen ja Teemu Pauha (toim.), Ulos kammioista! Muuttoliikkeiden ja etnisyyden tutkimus yhteiskunnallisena vaikuttamisena. Helsinki: Etnisten suhteiden ja kansainvälisen muuttoliikkeen tutkimuksen seura ETMU ry, 133–142.
Tuomas Martikainen on koulutukseltaan uskontotieteilijä (FT, dos.) ja tutkinut erityisesti maahanmuuttajien uskonnollista toimintaa Suomessa. Tällä hetkellä hän toimii Helsingin yliopiston Svenska social- och kommunalhögskolanin rehtorina.
