Like a prayer-ääniteos tuo kuultavaksi karkotukset

1483
Kuva: Unsplash, by Rita Ox
Lukuaika: 4 min.

Ääniteoksen tekijä: Susanna Hast (yhteistyössä Noora Kotilaisen kanssa)

Ääniteos ’Like a Prayer: Sounds of deportations’ (Suom. Kuin rukous: karkotusten äänet) liittyy Karkotus mediavälitteisessä yhteiskunnassa: tunnetalous ”pakolaisten vastaanottokriisin” jälkimainingeissa (DEMESO) tutkimushankkeeseen. Ääniteoksen tarkoituksena on tuoda hankkeen tutkimuksen aiheita laajemman yleisön saavutettavaksi, mahdollistaa intiimejä kohtaamisia, herättää keskustelua karkotustarinoiden ja -kokemusten auditiivisista ominaisuuksista, kuulemisesta ja äänten hierarkioista. Kuuntelukokemuksen avulla haluamme herättää tunteita, mahdollistaa etuoikeuksien tarkastelua, sekä herätellä pohtimaan kuulumisen, rajojen, uskottavuuden ja erilaisuuden kohtaamisen teemoja. 

‘Like a prayer’- ääniteos ei pyri yleistajuistamaan tiedettä. Se ei ole ‘käännös’ tieteestä taiteeksi. Teoksen tarkoitus ei ole edustaa symboleja, viestejä tai merkityksiä. Teos syntyy käytännöstä jota ‘tieto rakentaa ja tuottaa’ (Spatz 2015, 26). Käytäntö on materiaalinen ja tekninen: teos hyödyntää tutkimuksessa esiin tulleita materiaaleja ja syntyy järjestämisen, muuntelun ja kerrostamisen tekniikalla sekä äänittämisen, jakamisen ja editoinnin teknologioilla.

‘Like a prayer’-ääniteos on käsityön tulos ja se toimii suhteessa tieteelliseen tutkimukseen. Se on tekninen, teknologinen, taiteellinen ja olemassa olevaan kerättyyn ääniaineistoon sekä uuteen äänimateriaaliin perustuva kollaasi. Teos haluaa kommunikoida tutkimustiedon kanssa, puhua takaisin äänille, joita siinä käytetään materiaalina. Ääniteos hyödyntää vanhan ääniprosessoinnin keinoja, erityisesti kaikua. Mutta kaiku on teoksessa enemmän kuin esteettinen väline. Kaiku tuottaa maallisen rukouksen viivästyneen kuultavuuden, ja rukous toistaa läpäisemättömän kansallisvaltion ideaa. Ei-toivotun maahantulijan keho kyseenalaistaa valtion rajojen ehdottomuutta ‘laskeutumalla’ eri tavalla (kutsumatta, luvatta, tietämättömänä, vieraana kuulumatta joukkoon) ja näin ilmentäen erilaisuutta.

Teos rakentuu mantran ympärille.

May our brother stay strong when he is dis-placed beyond the borders of this state.

May our sister stay strong when she is dis-located beyond the borders of this state.

May they land safely at the hands of authorities here and in the next country.

May you be protected against harm, brother.

May you be protected against harm, sister.

We pray for the young man whose mind is broken,

who was removed from F to K

and who is in need of medications and psychiatric care,

who was robbed and beaten,

who was denied treatment because of a tattoo taken in F.

We pray for A. who persists by escaping inside the country repeatedly.

We pray for the young man whose mind is

who was removed from

and who is in need of medications and psychiatric

who was robbed

who was denied treatment because of a tattoo

We pray for A who persists by escaping inside the country

We pray for the young man whose

who was

and who is in need

who was

denied

We pray for A who persists

We pray for the young man

who

and who

who

We pray for A

Mantran teksti on osin vaikeasti kuultavissa, se katoaa, katkeaa ja jää jalkoihin. Kaksi mantran lausujaa lukevat rukousta eri rytmeillä ja äänillä, sekä eri äänenvoimakkuuksilla. Rukous lyhenee, fragmentoituu ja kutistuu teoksen edetessä. Lopuksi A on enää pronomini menneestä. Toisto toiston perään elämä kaventuu liikkeeksi siirtymässä, A matkustaa F:stä K:hon, ja siirtymästä tulee turvapaikanhakijan olinpaikka. Susanna Hast, teoksen äänitaiteilija, kertoo, että kirjaimet A, F ja K eivät viittaa pelkästään tutkimukseen osallistuvan anonymiteettiin tai turvapaikanhakijan näkymättömyyteen yhteiskunnassa vaan ovat myös viittaus fiktiiviseen ja ei-fiktiiviseen kirjallisuuteen, jossa kirjain on korvannut nimen sekä tyylillisenä että suojaavana valintana. A viittaa elämänkirjoitukseen, jota A ei tee vaan joka tehdään mantrassa hänen puolestaan, häneltä kysymättä.

Ääniteoksessa erilaiset äänet törmäävät toisiinsa, ne kilpailevat huomiosta ja täydentävät toisiaan. Mahdollinen äänten hierarkkinen suhde muodostuu koneäänten (sotilas- ja siviililentokoneen äänet, robottiääni ja äänitehosteet), musikaalisten äänten (bassot ja niiden ilmaantuminen ja katoaminen), ‘autenttisen’ protestiäänen (lentokoneessa tapahtunut tilanne), taiteellisen protestiäänen (Hätähuuto-esiintyjät) ja näyttelijä-äänten (Susanna Hast & Timo Kalevi Forss lukemassa rukousta) välille. Hierarkia syntyy kysymyksestä: Kenen ääni on kuultavissa ja kenen ääni miellyttää kuulijaa?

Lisäksi teos tuo esiin kysymyksen siitä, onko äänekkyys ainoa mahdollinen protestin muoto. Kuten Hast ja Bagheri Nesami (2021) ehdottavat, kovaäänisyys ei ole mahdollista kaikille ja silloin epäonnistumisesta tulee protesti, joka ei perustu urhoolliseen ja dramaattiseen toimintaan.

Kiisteltyjen rajojen tutkimus

Demeso-tutkimushanke tarkastelee, miten kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden pakkopalautukset muokkaavat käännyttävää yhteiskuntaa, siis Suomea. Tutkimuksessa on keskitytty yhteisöihin, kuten kouluihin, maaseutujen paikkakuntiin, työpaikkoihin ja aktivistiyhteisöihin ja tutkittu monitieteisesti karkotusten vaikutuksia tunteiden, julkisuuden, sosiaalisen median ja kansalaisliikkeiden kautta. Hankkeen tutkimuksessa tunteiden rooli on tärkeä ja niitä tarkastellaan tunnetalouden käsitteen kautta, eli kuinka tunteiden kierrättäminen tuottaa affektiivista arvoa sekä mediavälitteisessä vastarinnassa että sosiaalisissa suhteissa.

Hankkeen tutkijat ovat keränneet empiiristä tutkimusmateriaalia pakkopalautuksia vastustaneista suomalaisyhteisöistä ja yksilöistä, kuten kristillisistä seurakunnista, Suomen Ekumeenisesta Neuvostosta sekä Oikeus Elää- aktivistikollektiivista. Tutkimus on toteutettu niin kutsutun 2015 alkaneen pakolaisten vastaanottokriisin jälkimainingeissa, jolloin Suomeen saapui yli 30 000 turvapaikanhakijaa lähinnä Afganistanista ja Irakista. Laajamittaisen maahantulon seurauksena maahanmuuttohallinnon käytännöt ja lainsäädäntö kiristyivät, joka johti kielteisten turvapaikkapäätösten merkittävään kasvuun sekä karkotusten yleistymiseen. Erityisesti pakkopalautuksista konfliktialueille muodostui paljon huomiota herättänyt ja kiistanalainen yhteiskunnallinen keskustelunaihe. Samalla karkotuksia vastustavat protestit yleistyivät ja nousivat tuolloin näkyväksi yhteiskunnalliseksi aiheeksi.

Kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden karkotusten yleistyessä Suomen Ekumeeninen Neuvosto julkaisi nettisivuillaan seurakuntien käyttöön tarkoitettuja mallirukouksia karkotusuhan alla olevien puolesta rukoilemiseen. ’Like a Prayer’ -ääniteos rakentuu yhden tällaisen hengellisen rukousmallin ”Rukous hänen tai heidän puolestaan, jotka joutuvat lähtemään Suomesta” ympärille, mutta muodostuu mantramaiseksi ei-hengelliseksi rukoukseksi. Ääniteoksessa kuullaan myös ääntä aktivisti/taiteilija Aapo Korkeaojan ”Hätähuuto” protestiperformanssista, jossa joukko ihmisiä huusi Eduskuntatalon portailla kiinnittääkseen huomiota karkotusten väkivaltaiseen luonteeseen. Teoksessa on käytetty lentokoneessa Helsinki-Vantaalla käynnissä ollutta pakkopalautusta vastustaneiden ja äänekkäästi protestoivien matkustajien hätääntyneitä ääniä ja siinä kuullaan myös Maahanmuuttoviraston ohjeita kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille.

**

Susanna Hast (YTT) on taiteellisen tutkimuksen dosentti, kirjailija ja taiteilija, joka on työssään tarkastellut sodan kokemusta, väkivaltaa ja militarisaatiota. Hast on julkaissut tutkimuksen osana kaksi albumia (Man State War 2018, Soft is the Sky 2020), sekä käsitellyt militarismia lyhytdokumenttielokuvassa (Nothing too Bad 2017), spoken word teoksessa (Ei niin pelottava asia 2019) ja äänitaiteessa. Hänen kaunokirjallinen esikoisteoksensa Ruumis/huoneet (S&S) julkaistiin syksyllä 2022 ja on nyt ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

Noora Kotilainen (VTT) on väkivaltaan, sotaan, kriiseihin, visuaalisuuteen ja mediaan erikoistunut poliittisen historian tutkija.  Hän on tarkastellut työssään muun muassa humanitaarisen kuvaston asemaa ja käyttöä kansainvälisessä politiikassa, muuttoliikkeen ja globaalin turvallisuuden mediaesityksiä sekä sodan ja militarismin narratiiveja. Tällä hetkellä hän työskentelee Jyväskylän yliopistossa tutkijatohtorina Suomen Akatemian tutkimushankkeessa Karkotukset mediavälitteisessä yhteiskunnassa (DEMESO).

Materiaali:

Hast, Susanna & Maryam Bagheri Nesami (2021) “Falling Like a Monster”, Ruukku (Issue 8), Research Catalogue, https://doi.org/10.22501/ruu.889932.

Korkeaoja, Aapo (2019) Hätähuuto (Performanssi), https://www.aapokorkeaoja.fi/hatahuuto.

Maahanmuuttovirasto Käännyttäminen ja karkottaminen, https://migri.fi/en/deportation-and-denial-of-admittance-or-stay.

Spatz, Ben (2015) What a Body Can Do: Technique as Knowledge, Practice as Research. London: Routledge.

Stop Deportations (2017) Video: Brave co-travellers stood up to oppose the forced deportation of Iraqi asylum seeker on Turkish Airline flight from Helsinki today, published on 15.08.2017, https://m.facebook.com/watch/?v=1922273314726743&paipv=0&eav=Afamxb3fhXd_M9DrxmGJ7YVQ9Tb9Te09YMRm_lfQl3RLNWCuC4ruexkRk6TFA48fxa8&_rdr.

Suomen Ekumeeninen Neuvosto Rukous hänen tai heidän puolestaan, jotka joutuvat lähtemään Suomesta, https://www.ekumenia.fi/sen_toimii/ihmisoikeustyo/kirkot_ja_maahanmuuttajat/rukous_hanen_tai_heidan_puolestaan_jotka_joutuvat_lahtemaan_suomesta/.