Kirjoittajat: Tuuli Miettunen ja Lydia Heikkilä
SÁRA –tutkimushankkeessa tutkittiin saamelaisalueen ulkopuolella asuvien saamelaisten hyvinvointia ja palveluntarpeita. Kävi ilmi, että vaikka kielten elpymisestä on merkkejä, saattaa kielten käyttö edelleen altistaa syrjinnälle ja rasismille.
Vuonna 2019 vietetään kansainvälistä alkuperäiskansojen kielten vuotta. Tämä YK:n teemavuosi nostaa esiin maailman alkuperäiskansojen kielten huolestuttavan tilanteen. Suomessa kiinnitetään teemavuoden aikana erityistä huomiota kolmen saamen kielen – pohjoissaamen, inarinsaamen ja koltansaamen – asemaan. Saamen kielet ovat Saamelaiskäräjien tietojen mukaan ensimmäisenä kielenä arviolta noin 2 500 saamelaisella Suomessa. Saamelaiset ovat usein kaksi- tai monikielisiä eikä saamen kielten puhujien tarkkaa määrää tiedetä. Saamen kieliä ei ole voinut pitkään edes merkitä väestörekisteriin viralliseksi äidinkielekseen. Kaikki kolme Suomessa puhuttavaa saamen kieltä ovat uhanalaisia ja inarin- sekä koltansaame erittäin uhanalaisia. Mielikuvissa saamen kielet liitetään usein Lappiin, saamelaisalueelle. Kaikkia kolmea saamen kieltä puhutaan kuitenkin myös monissa kaupungeissa kuten Helsingissä, Rovaniemellä, Oulussa, Tampereella ja Jyväskylässä.
SÁRA- Saamelaisten hyvinvointi ja yhdenvertaisuus -tutkimuksessa selvitimme saamelaisalueen ulkopuolella asuvien saamelaisten hyvinvointia ja tarpeita omakielisille hyvinvointipalveluille. Tutkimus toteutettiin osana Lapin yliopiston ESR-hanketta (2015-2019), jossa myös kehitettiin uusia, dialogisia ja yhteisölähtöisiä tiedontuotantomenetelmiä yhteistyössä kaupunkien saamelaisyhdistysten kanssa. Tavoitteena oli tarjota saamelaisille mahdollisuuksia osallistua itseään ja kansaansa koskevaan tiedontuotantoon sekä sitä kautta voida vaikuttaa omakielisten palvelujen saatavuuteen.
Suomalaistamispolitiikan vaikutukset näkyvät saamen kielten asemassa
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että saamen kielten asema saamelaisalueen ulkopuolella on huolestuttava. Tämä liittyy vahvasti saamen kielten historiaan Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Sotien jälkeisen suomalaistamispolitiikan vaikutukset näkyvät edelleen. Suomenkielisessä koulujärjestelmässä ei opetettu 1980-luvulle asti saamen kieliä, eikä monissa asuntoloissa saanut edes puhua saamea. Kansallisvaltio rakennettiin suomen- ja ruotsinkieliseksi, ja yhteiskunnalliset instituutiot toimivat yhdenmukaistavan arvomaailman mukaisesti. Saamenkielistä varhaiskasvatusta, perusopetusta ja muita hyvinvointipalveluja on vieläkin saatavilla puutteellisesti ja saamelaisalueen ulkopuolella vain suurimmissa kaupungeissa. Saamen kielet ovat kuitenkin säilyneet yllättävän usein kotikielinä ja sukulaisten tai ystävien kesken käytettävinä kielinä. SÁRA-tutkimukseen osallistuneista kolmannes piti jotain saamen kielistä yhtenä äidinkielistään. Jopa 40 % saamelaisalueen ulkopuolella asuvista ilmoitti käyttävänsä saamea joskus jossain yhteydessä, vaikkakin vain muutaman sanan verran.
Positiivinen seikka on se, että saamen kielten käytön aktiivisuus näyttää nousevan nuoremmissa ikäpolvissa. Se on merkki sekä saamen kielten elpymisestä, mutta myös asenneilmapiirin muutoksesta. Nuoremmat ikäpolvet ovat jo voineet oppia koulussa saamea ja kasvaa yhteisössä, jossa saamelaisidentiteetti ei ole enää häpeällinen tai salattava asia. Näitä positiivisia kehityskulkuja olisi tärkeä tukea koko valtakunnan tasolla, sillä yli puolet saamelaisista ja kaksi kolmasosaa saamelaislapsista asuu nykyisin saamelaisalueen ulkopuolella. Nuorten ikäpolvien lisääntyvä saamen kielten käyttö heijastuu erityisesti lapsiperheiden palveluiden tarpeeseen, kuten omakielisen varhaiskasvatuksen, opetuksen ja neuvolapalveluiden tarpeeseen.
Kielen käyttäminen ei aina ole helppoa, vaikka kieltä osaisikin. SÁRA-tutkimuksen tulosten perusteella aktiivinen saamen kielten käyttö altistaa syrjinnälle. Yli puolet niistä vastaajista, jotka käyttävät aktiivisesti saamen kieltä arjessaan, olivat kokeneet etnistä syrjintää tai kiusaamista. Moni sanoi joutuvansa tarkkaan harkitsemaan, missä julkisissa yhteyksissä ja keiden kanssa uskaltavat puhua saamea. Vastaajat kertoivat, että saamen kielten julkisesta käytöstä seurasi rasistisia, usein vitsin varjolla heitettyjä, kommentteja. Kielen käyttöön liittyvän syrjinnän riski voi muodostaa korkean kynnyksen myös hyvinvointipalveluiden käytölle. Tutkimukseen osallistuneet kertoivat kohdanneensa asiattomia kommentteja saamen kielten käyttöön liittyen myös esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakkaina.
Kieli rakentaa yhteenkuuluvuutta ja vahvistaa identiteettiä
Saamen kielillä on keskeinen merkitys saamelaisten kulttuurisille kiinnittymiselle ja hyvinvoinnille. Kielten merkitys korostuu saamelaiskulttuurin ydinalueiden ulkopuolella, jossa saamelaisyhteisöt ovat pieniä ja hajallaan eri puolilla Suomea. Kielen merkitys identiteetin symbolina on korostunut: kieli vahvistaa yhteyttä muihin saamelaisiin. Monet SÁRA-tutkimukseen osallistuneet kokivat, etteivät he ole täysivaltaisia saamelaisia, jos eivät ole voineet oppia saamea. Kieli ei siten ole vain väline asioiden hoitamiseksi, vaan tärkeä osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta rakentava tekijä. Se on kulttuurin sydän ja kiteyttää kulttuurin arvoja, maailmankuvaa sekä yhteisiä kokemuksia. Tutkimukseen osallistuneet saamelaiset arvostivat suuresti mahdollisuuksia kokoontua yhteen, puhua äidinkieltään ja ”nauraa yhdessä saameksi”.
Alkuperäiskansojen kielten vuosi 2019 muistuttaa siitä, että saamen kieliä on voitava käyttää ilman pelkoa syrjinnästä. Kielten rikkaus on osa sosiaalista ja kulttuurista monimuotoisuutta ja elävien saamen kielten tulisi kuulua myös kaupungeissa.
