ETMU päivät ja hallitustyöskentely pandemian värittämänä aikana: uusia käytäntöjä ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta

Lukuaika: 3 min.

Kirjoittaja: Saara Pellander

Toimin ETMUn puheenjohtajana 2019 ja 2020. Ajanjaksollisesti puheenjohtajuuteni sijoittui Sipilän hallituksen loppuajalle, ja perussuomalaiset olivat ensimmäistä kertaa mukana Suomen hallituksessa. Silloin tehtiin useita kiristyksiä ulkomaalaislakiin ja erityisesti sen tulkintalinjaan. Eduskuntavaalien aikana ETMUn blogissa julkaistiin vaaleihin liittyvää blogisarjaa. Blogitekstejä liittyen perheenyhdistämiseen julkaistiin englannin ja suomen kielen lisäksi myös farsin kielellä, joka oli käsittääkseni uutta. Minusta on tärkeää, että ETMU tuo muuttoliikkeisiin liittyvää tutkittua tietoa julkiseen keskusteluun. Hallitusvaihdoksen lisäksi puheenjohtajakauttani varjosti koronapandemia, joka oli ETMUlle tietysti suuri muutos. Kuten kaikki muutkin, myös me jouduimme opettelemaan etäkokoustamaan. Pandemian seurauksena myös vuodelle 2020 suunniteltu NMR-ETMU-konferenssi, jonka järjestämistoimikunnassa olin mukana, jouduttiin siirtämään ensin eri ajankohtaan, ja sitten myös verkkoon. 

ETMU-päivät järjestetään usein melko itsenäisesti paikallisen toimikunnan johdolla. Itselle kävikin lopulta niin, että olin molempien puheenjohtajakausieni aikana järjestettyjen ETMU-konferenssien järjestelytoimikunnissa mukana. Tampereella järjestetyn ”Solidarity, Participation, and Politics” -aiheisen konferenssin huikean kävijämäärän lisäksi oli hienoa, että konferenssiin pyydettiin aktiivisesti mukaan myös taiteilijoita, järjestökentän toimijoita sekä Suomeen muuttaneita turvapaikkataustaisia. 

Vuonna 2020 tarkoituksena oli järjestää ETMU-konferenssi Helsingissä yhteistyössä Nordic Migration Research-konferenssin kanssa. Sitten syntyikin Nordic Migration Research -verkoston hallituksen puheenjohtaja Marja Tiilikaisen johdolla ensimmäiset (ja toivon mukaan viimeiset) täysin verkossa järjestettävät ETMU-päivät teemalla ”Colonial/Racial Histories, National Narratives and Transnational Migration”. 

Käsillä oli etäkonferenssi, josta kenelläkään meistä ollut aikaisempaa kokemusta tai osaamista – elettiin vuotta 2020, eikä zoomit ja muut etäkokoustamiset olleet vielä arkipäivää. Onneksi meillä oli loistava konferenssisihteeri Merja Skaffari-Multala, hyvin omistautunut järjestäjätoimikunta, todella osaava korkeakouluharjoittelija, mahtavia paikallisia vapaaehtoisia sekä Marjan uskomattomat organisointikyvyt puolellamme. Pidän tärkeänä ansiona ja hienona juttuna, että järjestämistoimikunnassa toimi aktiivisesti taiteilija, Sepideh Rahaa, joka varmisti, että taide ja taiteen tutkimus ei toiminut konferenssissa vain päälle liimattuna lisäohjelmana vaan, että taiteen tutkimus ja siihen liittyvät keskustelut olivat konferenssissa mukana ja esillä keynote-luentoja myöten. Etäosallistuminen ei tietenkään korvannut konferenssi-illallisella käytyjä kiinnostavia keskusteluja, session jälkeen workshopin teemoja jatkevia tuumailuja kahvitauolla ja sitä me-henkeä, joka konferenssista parhaimmillaan syntyy. Hienoa oli kuitenkin, että etäosallistumisen myötä ETMU- ja NMR-konferenssiin tuli yli 600 osallistujaa, osa heistä sellaisista maista, joista voi olla viisumien ja matkakustannusten vuoksi vaikeaa osallistua pohjoismaalaiselle konferenssille.

Haluan omistaa tämän blogikirjoituksen jokaiselle teistä, joka on ollut vuosien varrella jossain roolissa ETMU-päivien organisoimisessa – teette todella tärkeää ja monesti aivan liian näkymätöntä työtä! ETMU-päivät ovat kuitenkin ETMUn toiminnan sydäntä, ja se, että eri alojen tutkijat kokoontuvat vuosittain tämän yhteisen kattoteeman alle on tärkeämpää kuin moni meistä ajatteleekaan. 

ETMUssa on aina, myös minun puheenjohtajuuskaudellani, käyty keskustelua siitä, tulisiko ETMUn keskittyä puhtaasti akateemiseen toimintaan vai toimia myös yhteiskunnallisesti ja yhteiskunnassa. Minusta tämä keskustelu ja siihen liittyvä vastakkainasettelu on kummallinen ja osittain keinotekoinenkin – eihän muuttoliikkeisiin, rajoihin ja rasismiin liittyviä akateemisia keskusteluja voida ajatella yhteiskunnan ulkopuolella olevina. Tässä suhteessa koen, että ETMU on muuttunut joustavammaksi ja avoimemmaksi – enää ei tarvitse erikseen perustella ETMUn pyrkimyksiä vaikuttaa myös yhteiskunnallisesti, koska se on määritelty ETMUn strategiassakin. Koen myös, että ETMU on muuttunut järjestönä kansainvälisempään suuntaan. Tällä hetkellä ETMUlla on jo kolmas puheenjohtaja putkeen, joka on syntynyt Suomen ulkopuolella. Samalla ETMU ei ole enää vain niitä varten, jotka ovat jo saavuttaneet akateemisella urallaan vankan aseman, vaan hallituksessa on mukana paljon nuoriakin tutkijoita. Toiminta on muuttunut hyvällä tavalla rennommaksi, eikä itseään tarvitse ottaa liian vakavasti. 

Kun minua pyydettiin kirjoittamaan tämä teksti, minulta kysyttiin, millainen merkitys ETMUlla on ollut uralleni. Vaikka ETMU tuo varmasti sen piirissä toimiville arvokkaita verkostoitumisen mahdollisuuksia, en pidä urapohdintaa kovin kiinnostavana. Toivon hartaasti, että ETMUssa ei toimittaisi jo tarpeeksi kilpailuhenkisen ja suorituskeskeisen akateemisen maailman papukaijamerkkien vuoksi ja oman uran edistämiseksi, vaan toiminta olisi ennen kaikkea ETMUn jäseniä varten, ETMUn jäsenten näköinen, heidän intressejään ja toimintamahdollisuuksiaan palveleva sekä ETMU-aiheiden yhteiskunnallista merkitystä esiin nostava. Onnea 20-vuotiselle ETMUlle!

Saara Pellander on Suomen Siirtolaisuusinstituutin johtaja. Hän on yhteiskuntatieteiden tohtori ja poliittisen historian dosentti Helsingin yliopistossa. Hän on Suomen Akatemian rahoittaman INDEFI-hankkeen, joka käsittelee karkotettavuutta ja perhesiteitä, pääsuunnittelija. Mobile Futures -hankkeessa hän on vuorovaikutuskoordinaattori ja ohjausryhmän jäsen. Lisäksi hän on mukana Suomen Akatemian rahoittamassa DEMESO-hankkeessa, joka käsittelee karkotuksiin liittyvää medioitua aktivismia. Pellander on työskennellyt ja julkaissut rajat ylittävän läheisyyden ja perheenyhdistämisen sääntelyyn liittyvistä kysymyksistä erityisesti politiikkojen ja niiden toteuttamisen näkökulmasta sekä (pakko)maahanmuuton mediarepresentaatioista ja niihin liittyvästä aktivismista.

ETMU bringing up research-based views to promote social justice and human rights

Lukuaika: 3 min.

Author: Johanna Leinonen

I joined the ETMU board in 2013 after spending several years in the United States pursuing my PhD degree. Becoming a member of the ETMU board helped me immensely in integrating myself back in the scholarly networks in Finland. I ended up serving on thein the board from 2013 to 2018. 

During those years, I learned the ins and outs of ETMU. I was the treasurer from 2013 to 2016, and in 2017-2018, I had the honor of serving as the ETMU’s chairperson. For one year, I also acted as one of the editors of the ETMU Blog. During my term as the chairperson, the blog was renewed and renamed as Liikkeessä yli rajojen. It is thus very rewarding to contribute to this blog and see it thriving!

My term as the chairperson of ETMU followed 2015-2016, i.e., the period when the number of asylum-seekers arriving in Finland grew significantly, and the Finnish government tightened migration policies in many ways. 

As the societal and political discussions surrounding migration became increasingly polarized, the ETMU board members shared the feeling that we should take a stance when asylum-seekers’ rights were curtailed. We invited all ETMU members and email list subscribers to visit and show support for the demonstration by asylum-seekers at the Helsinki Railway Station square in March 2017. 

This demonstration, organized by the Right to Live – Oikeus elää collective, continued for several months in Helsinki, calling for fairness in asylum-seeking processes. The Right to Live collective received the ETMU Award at the ETMU conference in Jyväskylä in October 2017 for their tireless struggle for human rights. This is the first time the ETMU award was granted to a network of actors (instead of a single person) and to persons with migratory background.

Following these events, we in the ETMU board saw that it would be necessary to discuss what role a scientific society like ETMU should have in civil society. For this purpose, in 2018, we conducted a survey among the ETMU membership, asking the members’ views on how the society’s activities should be developed in the future. 

We learned that there was no unanimous view on what role scientific societies should take in public debates. While some thought that researchers ought to remain “neutral”, others felt that scholars should actively participate in discussions related to the field of expertise.

In the end, the board decided that ETMU should take an active stance in topics and questions that ETMU researchers specialize in. To spell this out, we created the ETMU’s first-ever strategy in 2018, during my last year as chairperson. 

The strategy underlined the need to bring up research-based views that promote social justice and the realization of human rights. This stance aligns with the ethical principles spelled out by scholars of forced migration, who have underlined the researchers’ responsibility to speak out about the structural inequalities they uncover in their research.

While the public discussions on migration, ethnicity, and racism are often heated and even frustrating, it is exciting to see how research and activism are increasingly intertwined. ETMU continues to have an important role in speaking out about issues of social justice.

I am proud of the small role I had in ETMU’s history. Being a member of ETMU has meant a lot to me over the years. I learned many professional skills during my time as the treasurer and chairperson, skills that have been useful in other positions, and I also acquired long-lasting friendships through ETMU. For anyone interested in getting to know new and interesting people and learn about migration research conducted in Finland, I highly recommend becoming an active member.

Johanna Leinonen specialises in migration history and is a docent in multiculturalism research at the University of Turku (2016). Currently, Leinonen works as a researcher at the Deaconess Institute and is involved in various research projects.

The Etmu Award: A candle of hope on a dark path

“Without the wonderful Finnish friends that I got through my journey in Finland I would never be a human like what I’m today”, says Hayder Yas.
Lukuaika: 2 min.

Photo: Right to Live/ Hayder Yas

Author: Hayder Yas

The decision to grant the ETMU Award to our group Right to Live was a wonderful moral reward, a beautiful gesture. At the time of the award, we were facing many difficulties. Members of the group felt that we were being marginalized by the immigration office, that we were not wanted in Finnish society. And then we received the ETMU Award. It was truly a beautiful award. It showed us that we had earned the trust of decision-makers. I felt very proud to be able to represent the Right to Live collective. All of us were overcome with joy.

During my return on the train from Jyväskylä where I received the Award, I posted my congratulations to everyone on my Facebook page. When I arrived at the train station in Helsinki, many of the group were waiting to welcome me. Their joy was palpable. They handed around the ETMU Award with immense pride. Then everyone started taking pictures with the Award.

The days were difficult but beautiful. The Award was a candle of hope on a dark path. It helped us move forward. Helped us believe in ourselves. Helped us to continue fighting for the right to live in peace. The lives of many became stable. Some found a job. Others started studying. I myself have become the owner and full-time employee of an accounting company. At the same time, I am studying at Metropolia where I hope to soon complete my academic studies.

Thank you for your trust. Thank you for the opportunity to remember all those who once were and still are one group under one cause, to once again remember the members of Right to Live. A big thanks to all those Finnish and international friends who stood with us during those difficult days.

Hayder Yas is a computer engineer and the managing director of Akona Oy working as an accountant and consultant for the new entrepreneurs. After he got a chance to live in peace here in Finland, he finished the Finnish courses, passed the Yki-testi after which he applied for Finnish citizenship. His role in Right To Live was a community leader, a cultural translator and a peacemaker. When it comes to the Right to live demonstration, Yas was the one who put the first tent to start the demonstration, and one of the organizers who survived the Finnish winter outside of Kiasma and Rautatieasema for six months in 2017.

Dynaaminen ja eteenpäin katsova ETMU  

Lukuaika: 3 min.

Kuva: Mathew Schwartz/ Unsplash

Kirjoittaja: Lotta Haikkola

Tieteiden talon alakerran suuri sali kaikui uhkaavasti ja lattia narisi, kun kävelin Etmun syyskokoukseen vuonna 2008. Olin aloitteleva sosiologian jatko-opiskelija ja tutkin lasten transnationaalisia sidoksia. Omassa tiedekunnassani aiheen tutkimus oli suppeaa ja minulta puuttui aihetta tutkiva yhteisö, joten olin päättänyt hakeutua mukaan Etmun toimintaan löytääkseni sellaisen. 

Päätös osoittautui erinomaiseksi. Tulin valituksi hallitukseen ja hallitusjäsenyyden myötä sain seuraavina vuosina pikakurssin muuttoliikkeiden ja etnisten suhteiden tutkimusalaan, tiedepolitiikkaan ja kansalaisjärjestötoimintaan. Tutustuin alan tutkijoihin, loin verkostoja, sain tietoa, pääsin mukaan tutkimusalan kehittämiseen Suomessa ja osallistuin yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. 

Näin jälkeenpäin ajateltuna Etmu oli tuolloin eteenpäin katsova ja dynaaminen. Etmu oli tieteellisenä seurana nuori eikä sillä siksi ollut perinteiden painolastia. Minulla oli mielikuva, että jokainen toimintaan mukaan tuleva sai heti jotain vastuuta ja näin Etmu kasvatti uutta sukupolvea sekä tutkijoita että järjestötoimijoita.

Etmun oli helppo olla nopea ja innovatiivinen ja toiminnassa oli eteenpäin menemisen tunnelma. Etmulla oli avoimesti verkossa saatavilla oleva tieteellinen lehti jo kauan ennen nykyisiä avoimen tieteen linjauksia, ja tutkimusta yleistajuistava blogi ennen kuin ne valtavirtaistuivat. Sittemmin Finnish Journal of Migration Studies kehittyi pohjoismaiseksi Nordic Journal of Migration Studies (NJMR)-lehdeksi ja Etmu-blogi ilmestyy nykyään Liikkeessä yli rajojen-julkaisuna. Näistä saatuja kokemuksia olen hyödyntänyt urani aikana monta kertaa.

Anekdootteja puheenjohtajakaudelta

Puheenjohtajana toimin vuosina 2014–2016. Vanhemmissa tieteellisissä seuroissa puheenjohtajuus on useimmiten professorien hommaa, mutta Etmun kaltaisessa matalan hierarkian toimijassa puheenjohtajaksi päädyin omalla vuorollani minä, stressaantunut postdoc. 

Tieteellisissä seuroissa puheenjohtaja on toiminnanjohtajan kaltainen jokapaikanhöylä. Strategisen johtamisen ja taloustilanteesta hätäilyn lisäksi toimenkuvaan kuuluu vähän kaikki maan ja taivaan väliltä. Siksi muistikuvissani on lähinnä erikoisia anekdootteja taipaleen varrelta. Vuonna 2014 järjestimme ison konferenssin Helsingissä. Silloinen Etmun hallituksen jäsen, sosiaalipsykologi Tuuli Anna Renvik ehdotti yhdeksi pääpuhujaksi stereotypioiden, ennakkoluulojen ja syrjinnän sosiaalipsykologisen tutkimuksen uranuurtajaa Susan Fiskeä Princetonin yliopistosta. Ajattelimme, että Fisken kaltainen edelläkävijä ei vaivaudu lokakuiseen Suomeen, mutta myöntävä vastaus pyyntöön tulikin parissa tunnissa ja samalla kysymys ”Can Doug come too?” ”Doug” osoittautui Princetonin yliopiston sosiologian professori, pitkän linjan muuttoliiketutkija Douglas Masseyksi, joka sattumalta oli myös Fisken puoliso. Näin saimme konferenssiin pääpuhujiksi kaksi Princetonin professoria yhden hinnalla. Samassa konferenssissa selvittelin yhden osallistujan toiveesta lounastarjoilut hoitaneelta Unicafelta käyttävätkö he ruuassaan vapaan kanan munia vai tavallisia. Välillä tuntui, että annoin Etmulle aivan kaikkeni. Etmu oli aiemmin tullut valituksi TSV:n hallitukseen yhdessä Nuorisotutkimusseuran kanssa ja tavoitteena oli säilyttää paikka. Tuolloin oli uhka, ettei kukaan pääsisi syyskokoukseen äänestämään Etmua, joten päädyin ajamaan kokoukseen taksilla suoraan viisaudenhampaan poistosta ja äänestin Buranan voimalla Etmun jatkopaikalle hallitukseen. 

Saimme kuitenkin aikaan myös merkittäviä asioita. Muuttoliikkeiden ja etnisten suhteiden tutkimusala on monitieteinen eikä monitieteisen tutkimuksen asema tieteen kentällä ole aina yhtä vahva kuin vakiintuneempien tieteenalojen. Tarve vahvistaa monitieteisten tieteenalojen asemaa tiedekentällä oli ollut taustalla TSV:n hallitukseen hakeutumisessa. Pohdimme Nuorisotutkimusseuran ja Lapsuuden tutkimuksen seuran edustajien kanssa, että monitieteisten alojen edustusta olisi syytä vahvistaa myös Suomen Akatemiassa. TSV pyysi tuolloin tieteellisiltä seuroilta ehdotuksia juuri perustetun strategisen tutkimuksen neuvoston jäseniksi. Verkostoiduimme muiden monitieteisten seurojen kanssa ja ehdotimme Nuorisotutkimusseuran tutkimusjohtaja Leena Suurpäätä jäsenseksi. Leenaa ei valittu STN:n jäseneksi, vaan sen sijaan Suomen Akatemian hallitukseen. Leena teki kertomansa mukaan urakalla töitä monitieteisen tutkimuksen huomioimiseksi Akatemiassa ja tiedepolitiikassa laajemmin. 

Suomi pakolaiskriisin aikana 

Tiedepoliittisen vaikuttamisen lisäksi vuodet puheenjohtajana olivat suomalaisessa yhteiskunnassa merkittävää ja raskastakin aikaa. Tuolloin elettiin edelleen finanssikriisin jälkimainingeissa ja keskellä pitkittynyttä hitaan elpymisen aikaa. Vuoden 2015 vaaleissa syntyi keskustapuolueen ja Juha Sipilän johdolla oikeistokonservatiivinen hallitus, johon perussuomalaiset tulivat mukaan. Lähes samaan aikaan Syyrian sota ja Lähi-idän epävakaus ajoivat ihmisiä Eurooppaan ja synnyttivät niin kutsutun pakolaiskriisin.

Sipilän hallituksen (2015–2019) ensisijainen tavoite oli valtion velkaantumisen vähentäminen. Näitä tavoiteltiin työmarkkinoiden muutoksilla ja leikkauksilla. Vaikka myös perussuomalaisten tavoite ainakin julkisesti oli leikkauspolitiikka ja valtion velkaantumisen vähentäminen, varsinainen tavoite taisi olla muualla, eli maahantulo- ja maassaolosäädösten kiristämisessä. Suuri turvapaikanhakijoiden määrä Suomessa vuonna 2015 helpotti tämän tavoitteen edistämistä helpommaksi. Sipilän hallitus teki lukuisia kiristyksiä turvapaikanhakua säätelevään lainsäädäntöön ja perheenyhdistämisen ehtoja kiristettiin. Erilaisia kiristyksiä tehtiin myös myöhemmin Turun terrori-iskun jälkeen. Tilanne oli samankaltainen kuin nykyisen Orpon hallituksen (2023-) aikana, jossa oikeiston ja radikaalioikeiston yhteistyöllä pyritään leikkauksiin ja maahanmuuttopolitiikan kiristyksiin. Orpon hallitusohjelmassa esitetään kiristyksiä useisiin eri oleskelulupia sääteleviin lakeihin.

Noina vuosina pyrimme vaikuttamaan tekemällä lausuntoja lakihankkeisiin ja osallistumalla ministeriöiden tilaisuuksiin. Laadimme lausuntoja selontekoihin ja lakiuudistuksiin, osallistuimme ministeriöiden tilaisuuksiin ja olimme mukana järjestämässä siirtolaisuuspolitiikkaa käsittelevää seminaaria. Lausunnoissa, eri tilaisuuksiin valmistelemissamme puheenvuoroissa ja seminaaritoiminnassa oli aina kärkenä laaja tutkimusnäyttö, jota oli kertynyt Etmun piirissä toimivien tutkijoiden hankkeissa. Vuonna 2016 järjestimme jäsenistölle pienen tilaisuuden järjestöjen keinoista vaikuttaa lainsäädäntöön, varmaankin reaktiona vaikuttamistyön mahdottomuuteen. 

Etmun tulevaisuus

Etmu vaikuttaa olleen hämmentävän aktiivinen, kun ottaa huomioon, että varsinaisia resursseja ei ollut ja toiminta perustui enimmäkseen vapaaehtoisuuteen. Puheenjohtajana en tietenkään vastannut tästä kaikesta itse, vaan mukana oli Etmun hallitus, johon kuului noina vuosina yhteensä parikymmentä ihmistä, jotka kaikki antoivat Etmulle valtavan panoksen. 

Omasta puheenjohtaja-ajastani Etmu on kehittynyt valtavasti. Erityisen hienoa on ollut seurata Etmun inklusiivisuutta ja sitä, miten se on kyennyt tuomaan toimintansa piiriin myös Suomeen muualta muuttaneita tutkijoita. Toivon, että Etmu toimii heille samanlaisena verkostoitumisen ja tiedekenttään integroitumisen alustana kuin se itselleni toimi. Samalla soisin, että Etmu jatkaa samalla vahvalla profiililla, jossa yhdistyy innovatiivisuus, tieteen edistäminen ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen. 

***

Tekstissä on käytetty lähteenä Laura Korkeamäen, Elina Laten, Janne Pölösen, Lea Ryynänen-Karjalaisen ja Sami Syrjämäen teosta Tieteelliset seurat Suomessa 2018 (TSV 2019). Kiitos Tuuli Anna Renvikille ja Leena Suurpäälle Etmu-vuosieni muistelemisesta. 

Lotta Haikkola on sosiologian dosentti ja toimii akatemiatutkijana Nuorisotutkimusverkostossa. Hän on etnografi ja tutkii tällä hetkellä nuoria muuttuvilla työmarkkinoilla ja keskittyy erityisesti logistiikkatyöhön ja ravintola-alan työntekijöihin. Lisäksi hän on tutkinut työttömyyden ja kotouttamisen hallintaa ja lasten transnationaalisia sidoksia. 

Maailma on muuttunut – kuten myös ETMU

Lukuaika: 2 min.

Kuva: Canva

Kirjoittaja: Sari Hammar

Vuosituhannen alkupuolella perustetun ETMU ry:n yhtenä tavoitteena oli koota Suomessa seuran aihepiirien parissa toimivat tutkijat yhteen ja tarjota foorumi yhteiselle keskustelulle. Samalla pidettiin erityisen tärkeänä luoda kanava, joka vahvistaa mahdollisuutta julkaista tutkimustietoa myös suomeksi ja ruotsiksi.

ETMU:n alkuvuosina rakennettiin yhteyksiä moneen suuntaan. Esimerkiksi pohjoismainen yhteistyö nähtiin tärkeänä ja se kehittyikin nopeasti. Suomessa ETMU:n toimintaan osallistui tai sitä seurasi yhä kasvava joukko tutkijoita ja tutkimuksesta kiinnostuneita, joita maahanmuuttoon ja etnisiin suhteisiin liittyvät aiheet kiinnostivat. Suomeen tulijoiden määrä oli kasvanut ja asioita haluttiin tarkastella entistä useammista näkökulmista. Seurakin lisäsi yhteyksiään yhä laajemmin kansainväliseen yhteistyöhön.

Alusta asti seuran hallituksessa olleena otin ETMU:n puheenjohtajuuden vastaan Pasi Saukkoselta vuonna 2009. Tuolloin seuran toiminta oli hyvässä vauhdissa. Vakiintunutta toimintaa, kuten ETMU-päiviä, ETMU-julkaisua ja kasvavaa postituslistaa pyöritettiin, jos ei rutiinilla, niin kuitenkin jo tottuneesti. Seura tunnettiin aihealueesta kiinnostuneiden keskuudessa kansallisesti mutta myös Suomen rajojen ulkopuolella.

Vuoden 2009 ETMU-päivien teemana oli Suomi ja uutta luova kulttuurinen monimuotoisuus. Tämä kuvaa mielestäni hyvin sitä, millainen tilanne oli tuolloin miltei 15 vuotta sitten. Aihealueen tutkimuksessa otettiin nyt entistä painokkaammin kantaa käytettävään käsitteistöön ja haettiin pintaa myös terveelle kriittisyydelle. Selkeämmin yhteiskunnallisesti vaikuttamaan pyrkivät kannanotot olivat kuitenkin vielä melko vähäisiä.

Sittemmin poliittisen keskustelun vapautuminen hyvinkin kärkästä puhetta sallivaksi ja monet yhteiskunnallista ilmapiiriä muokkaavat tekijät ovat vaikuttaneet ETMU:n aihealueen tutkimuksen painopisteisiin sekä tutkijoiden asemiin ja ulostuloihin. Samaan aikaan ETMU:n jäsenten kielellinen ja kulttuurinen kirjo on entisestään laajentunut. Tämän päivän etmulaiset ottavat omaan puheenjohtajuusaikaani verrattuna selkeämmin kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Keskustelua käydään yhä enemmän suomen ja ruotsin ohella englanniksi.

ETMU:n toiminta on siis muuttunut, mutta tutkimusseuran tuleekin seurata aikaansa. Näen, että ETMU:lle on kahdenkymmenen toimintavuoden jälkeen edelleen tarvetta. Se on osaltaan vaikuttanut kansalliseen – ja miksei syntyneiden verkostojen kautta kansainväliseenkin – keskusteluun ja tutkimuksen suuntautumiseen liittyen etnisiin suhteisiin ja kansainväliseen muuttoliikkeeseen ja näihin linkittyneisiin kysymyksiin. Mutta mikä on ETMU:n rooli tulevaisuudessa? Sen näyttää aika.

Sari Hammar on koulutukseltaan filosofian tohtori ja ammatillinen opettaja. Väitöstutkimuksessaan (Joensuun yliopisto, 2009) hän tarkasteli julkisissa palveluissa työskentelevien ammattilaisten valmiutta kohdata taustaltaan erilaisiksi kokemiaan asiakkaita. Hammarilla on pitkä kokemus maahanmuutto-, yhdenvertaisuus- ja monimuotoisuuskysymyksiin liittyvästä tutkimus-, opetus- ja kehittämistyöstä valtionhallinnossa, kunta- ja aluesektorilla, yliopistoissa ja muissa koulutusorganisaatioissa sekä järjestöissä. Hammar on ETMU ry:n perustajajäseniä ja hän toimi yli kymmenen vuotta aktiivisesti seuran hallituksessa, puheenjohtajana v. 2009-2010. Tällä hetkellä hän työskentelee palvelualuejohtajana Diakonissalaitoksella (kansainvälisyys ja maahantulijoiden palvelut).

Verkostojen ja yhteistyön voimaa

Lukuaika: 3 min.

Kuva: Alina Grubnyak/ Unsplash

Kirjoittaja: Marja Tiilikainen

Minut valittiin ETMUn toiseksi puheenjohtajaksi Tuomas Martikaisen jälkeen, ja toimin tässä tehtävässä peräti kolme vuotta (2005 ̶ 2007). Nuo vuodet olivat järjestön toiminnan kehittämisen ja vakiinnuttamisen aikaa.

On hauska sattuma, että järjestyksessään toiset ETMU-päivät järjestettiin Jyväskylässä vuonna 2005, ja niin myös tätä kirjoittaessani syksyllä 2023. Sosiaalilääketieteellisessä Aikakauslehdessä julkaistun juttuni mukaan vuoden 2005 tapahtuman aiheena oli ”Kulttuurien välinen vuorovaikutus” ja osallistujia oli runsaasti, noin 120. ETMU-päivien kuudessa työryhmässä käsiteltiin tuolloin koulutusta ja kulttuurien välistä vuorovaikutusta, maahanmuuttajia ja kulttuuripolitiikkaa, työmarkkinoita ja integraatiota, perheiden ja sukupolvien kokemuksia maahanmuutosta, hallituksen maahanmuuttopoliittista ohjelmaa sekä vähemmistöjen hyvinvointia ja terveyttä. Kaikki ajankohtaisia ja tärkeitä aiheita edelleen!

ETMU-päivät ovat säilyttäneet asemansa tärkeimpänä Suomessa toimivien muuttoliiketutkijoiden kohtaamispaikkana. Tapahtuma on alkuajoista laajentunut ainakin työryhmien määrän osalta: syksyn 2023 konferenssissa toteutuu noin 20 työryhmää. Kiinnostavaa on, että odotettu osallistujamäärä on aivan samaa luokkaa kuin vuonna 2005. Tapahtuman monipuolisuutta ja merkittävyyttä kuvastanee se, että pienimuotoisten ”päivien” sijaan tapahtuma nykyisin mielletään ensisijaisesti konferenssina, joka puhuttelee myös laajempaa kansainvälistä osallistujakuntaa. Englanti on vähitellen ottanut vallan konferenssin pääkielenä.

Puheenjohtajakaudelleni osui vertaisarvioidun Finnish Journal of Ethnicity and Migration (FJEM) -lehden perustaminen. Lehden julkaisija oli ETMU ja sitä tehtiin yhteistyössä CERENin (Svenska social- och kommunalhögskolan, Helsingin yliopisto), Siirtolaisuusinstituutin ja Väestöliiton kanssa. Ensimmäinen päätoimittaja oli Matti Similä ja itse olin mukana lehden toimituskunnassa koko sen olemassaolon ajan (2006 ̶ 2010). Alusta alkaen FJEMin tarkoituksena oli julkaista paitsi Suomessa, myös muissa Pohjoismaissa tehtyä monitieteistä alan tutkimusta. Vuonna 2011 FJEM sulautui yhteen norjalaisen Norsk tidsskrift for migrasjonsforskning -lehden kanssa, ja tuloksena oli nykyinen Nordic Journal of Migration Research (NJMR). Lehteä julkaisee pohjoismainen Nordic Migration Research -verkosto ja se on kehittynyt arvostetuksi tieteellisen tutkimuksen julkaisukanavaksi. ETMU on edelleen yksi lehden rahoittajatahoista.

Suomalaisten tutkijoiden järjestäytyminen ETMUksi on edistänyt muuttoliikkeitä ja etnisiä suhteita tutkivien verkostoitumista paitsi Suomen sisällä, myös Pohjoismaissa ja laajemmin. Aktiivisena toimijana ETMU on ollut hyvä esimerkki ja tuki myös pohjoismaiselle NMR-verkostolle, joka perustettiin Norjassa vuonna 2007.

Henkilökohtaisella tasolla ETMU on ollut minulle merkityksellinen monin tavoin. Ennen väitöstilaisuuttani marraskuussa 2003 Annika Forsander ehdotti, että minulle järjestettäisiin varjovastaväitös. Varjovastaväittäjänä toimi Sylvia Akar. Tämä oli varmasti ensimmäisiä, ellei jopa ensimmäinen, varjovastaväitös jonka ETMU järjesti – olihan yhdistys virallisesti perustettu vasta kesäkuussa 2003. ETMU ei taida enää järjestää vastaavia tilaisuuksia väittelyyn valmistautuville, ja tuskinpa niille enää olisi samanlaista tarvettakaan nyt kun alan opetus ja tutkimus suomalaisissa yliopistoissa on vakiintunut. 20 vuotta sitten ETMUn tarjoama vertaistuki oli nuorelle tutkijalle todella arvokas.

ETMUn puheenjohtajuus tarjosi kiinnostavan näkymän kehittyvään muuttoliiketutkimuksen kenttään ja siellä aktiivisesti toimiviin tutkijoihin. Puheenjohtajan roolissa opin myös järjestön pyörittämiseen liittyviä vastuita ja käytännön taitoja, joista on ollut myöhemmin paljon apua esimerkiksi toimiessani Suomen Somalia-verkoston toiminnanjohtajana tai NMR:n puheenjohtajana. Tärkeä on ollut myös oivallus verkostojen ja yhteistyön voimasta: vaikka yksi ihminen tai taho ei pysty toteuttamaan jotain tilaisuutta tai hanketta yksin resurssipulan vuoksi, niin se voi hyvinkin onnistua yhdessä muiden kanssa. Ja loppujen lopuksi kaikki hyötyvät. Tällä periaatteella on onnistuneesti järjestetty myös ETMU-päiviä.

Näin taaksepäin hetken katsellessani on ollut mukava huomata, kuinka monet ETMUn alkuvuosina käynnistyneet ideat ja toiminnot ovat jatkuneet ja kantaneet hedelmää. Eri tieteenaloilla ja eri maantieteellisillä alueilla työskentelevien tutkijoiden välisen yhteistyön ylläpitäminen ja kehittäminen on edelleen tärkeä tavoite, jonka eteen pitää kuitenkin jatkuvasti ponnistella ja nähdä vaivaa. Omiin kupliin ja mukavuusalueille jääminen on riski myös ammattitutkijoille. ETMUn roolin muuttoliiketutkimuksen ja -tutkijoiden puolestapuhujana tulisi jatkossa vain kasvaa.

Lähteet

Hammar-Suutari, Sari (2006). Ajankohtaista: Etnisten suhteiden ja kansainvälisen muuttoliikkeen tutkimuksen seura ry (ETMU). Elore, 13(1). https://doi.org/10.30666/elore.78560

Martikainen, Tuomas (2010). News from the Editor: FJEM transforms into NJRM. Finnish Journal of Migration Research, 5(3): 3.

Similä, Matti (2006). Editorial. Finnish Journal of Migration Research, 1(1): 2 ̶ 3.

Tiilikainen, Marja (2006). Monitieteistä etnisten suhteiden tutkimusta. ETMU-päivät Jyväskylässä 28. ̶ 29.10.2005. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 43(1): 74 ̶ 75.

Marja Tiilikainen on uskontotieteen dosentti, joka on tutkinut erityisesti pakkomuuttajien ylirajaista arkea ja perhesuhteita. Hän työskentelee tutkimusjohtajana Siirtolaisuusinstituutissa.

ETMU – Akatemian tutkimusohjelmasta tieteelliseksi seuraksi

Kuva: Etienne Girardet/ Unsplash
Lukuaika: 2 min.

Kuva: Etienne Girardet/ Unsplash

Kirjoittaja: Tuomas Martikainen

Etmu syntyi Suomen Akatemian SYREENI-tutkimusohjelman pohjalta vuonna 2003 ja se loi itselleen nopeasti aseman keskeisimpänä maahanmuuton ja kotoutumisen tutkijoiden foorumina Suomessa. Suomen Akatemian vuosina 2001–2003 toiminut Syrjäytyminen, eriarvoisuus ja etniset suhteet Suomessa (SYREENI) -tutkimusohjelma toi yhteen suuren joukon uudemmasta maahanmuutosta ja etnisistä vähemmistöistä kiinnostuneita tutkijoita. Mukana oli lukuisia nuoria tutkijoita, jotka sitä kautta verkostoituivat toistensa kanssa. SYREENI-hankkeen lähestyessä loppuaan yhteistoimintaa haluttiin jatkaa.

Mallia haettiin Ruotsista, muista Pohjoismaista ja Alankomaista, joihin mukana olleilla oli yhteyksiä. Päätettiin perustaa monitieteinen yhdistys, joka loisi yhteistyön puitteet alan tutkijoille. ETMU (etniset suhteet ja kansainvälinen muuttoliike) on käännös ruotsin IMER-lyhenteestä (internationell migration och etniska relationer), jossa sanaparien paikkaa vaihdettiin, sillä se istui näin luontevammin suomen kieleen.
Perustettavan yhdistyksen ehkä vahvin taustahahmo oli Annika Forsander, mutta mukana oli laaja joukko muitakin, kuten Outi Lepola Ulos kammioista! -teoksessa kirjoittaa. Koska kokeneemmat tutkijat olivat kovin kiireisiä, niin minua tiedusteltiin yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi, vaikka olin vasta väitöstutkimukseni loppuvaiheessa.

Seuran alkuaikoina oli vahva halu edistää monitieteisyyttä ja tietoon perustuvaa päätöksentekoa, minkä vuoksi haluttiin luoda aktiiviset suhteet muun muassa keskeisiin ministeriöihin. Maahanmuuton merkittävyys yhteiskunnallisena kysymyksenä oli vähitellen kasvussa, mutta nykyistä polarisoitunutta keskustelua ei vielä ollut. Ennemminkin murehdittiin maahanmuutto- ja kotouttamistoimijoiden vähäiseksi koettua kiinnostusta aihepiirin tutkimukseen.

Etmun puheenjohtajuus oli itselleni kiinnostava mahdollisuus ja haaste, sillä kaikki seuran toiminnot luotiin alusta. Etenkin etmu-postituslista oli aktiivisessa käytössä ja uskon sen edistäneen merkittävästi tutkijoiden keskinäistä yhteistyötä, kuten myös vuosittaisen konferenssin. Monenmoista toimintaa kokeiltiin, joista osa on sitten vakiintunut ja osa jäänyt unholaan. Lisäksi on hyvä muistaa, että alan tutkijoiden joukko oli tuolloin huomattavasti pienempi kuin nykyään, ja mukana oli alkuaikojen innostusta uusien kysymysten edessä.

Henkilökohtaisesti Etmussa toimiminen vahvisti monitieteisiä verkostoja ja sittemmin avasi polkuja esimerkiksi Tieteellisten seurain valtuuskunnan toimintaan, joka on suomalaisten tieteellisten yhdistysten yhteistyöelin. Tutkijoiden lisäksi moni alan virkamies tuli tutuksi. Etmun ensimmäisen konferenssin esitelmien pohjalta koottu Ylirajainen kulttuuri -kirjan (SKS, 2006) toimittaminen oli minulle mieluisa tehtävä ja sen jälkeen innostuin kirjojen toimittamisesta yleisemminkin.

Uskon ETMUn edistäneet paljon erityisesti maahanmuuttotutkimuksen keskinäistä verkostoitumista, mutta tämä näyttää jääneet vähemmälle viime vuosina. Esimerkiksi kielentutkijoiden, ekonomistien ja eräiden muidenkin tutkimussuuntauksien edustajat eivät vaikuta erityisen integroituneilta yhteiskuntatieteellisesti orientoituneemman tutkijajoukon kanssa. Pienessä maassa tämä on mielestäni harmi, sillä kokemuksesta tiedän, että erilaisten näkemysten väliltä löytyy usein yllättäviä yhteyksiä ja loppujen lopuksi hyvät yhteydet näkyvät tutkimuksen vivahteikkaampana ymmärryksenä eri ilmiöstä.

Olin itse mukana Etmun toiminnassa aktiivisesti sen ensimmäiset kymmenen vuotta ja sen jälkeen osallistunut satunnaisemmin. Oman käsitykseni mukaan seuran vahvuus on sen kyvyssä luoda tieteenalojen rajoja ylittäviä yhteyksiä ja sitä kautta edistää sen alaan liittyvän tutkimuksen kehittymistä ja laatua Suomessa. Myös kansainvälinen yhteistyö on tärkeää ja monet suomalaiset tutkijat ovat siinä oikein hyviä. Tieteellisen seuran muu yhteiskunnallinen aktiivisuus oli jo alkuaikoina paljon keskusteltu asia ja sen osuus seuran vaikuttamispyrkimyksissä on vaihdellut. Oman käsitykseni mukaan kaikkein tärkeintä on kuitenkin tutkimuksen monipuolinen edistäminen, sillä siinä tutkijat ovat parhaita, kun taas yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle on monia muitakin kanavia, kuten poliittiset puolueet, kansalaisjärjestöt ja toiminta sosiaalisessa mediassa.

Lähteet

Outi Lepola (2014) Ainutlaatuisen monitieteellistä! Miksi, miten ja milloin Etmu perustettiin. Lotta Haikkola, Niko Pyrhönen, Merja Pentikäinen ja Teemu Pauha (toim.), Ulos kammioista! Muuttoliikkeiden ja etnisyyden tutkimus yhteiskunnallisena vaikuttamisena. Helsinki: Etnisten suhteiden ja kansainvälisen muuttoliikkeen tutkimuksen seura ETMU ry, 133–142.

Tuomas Martikainen on koulutukseltaan uskontotieteilijä (FT, dos.) ja tutkinut erityisesti maahanmuuttajien uskonnollista toimintaa Suomessa. Tällä hetkellä hän toimii Helsingin yliopiston Svenska social- och kommunalhögskolanin rehtorina.

ETMU in retrospect

Photo: Unsplash/ Kayle Kaupanger
Lukuaika: 6 min.

Authors: Päivi Pirkkalainen, Viivi Eskelinen, Gwenaëlle Bauvois, Ángel Iglesias Ortiz

ETMU celebrates its 20th anniversary this year! As editors of the Liikkeessä yli rajojen-online magazine, we are honouring ETMU’s birthday by inviting former ETMU chairpersons and ETMU award winners to write a text in which they reflect on their experiences with ETMU.

In this introduction, we want to review the past 20 years of ETMU by analysing its different roles and the growth, change and development of its activities. We are very pleased to be part of such a well-established, mature scholarly society that has solidified its role among scholars working on issues of immigration, diversity, and ethnic relations, while continuing to be a reflexive, non-hierarchical, and supportive network. Congratulations to ETMU on its anniversary! Stay strong!

Various roles of ETMU

As the first ETMU chairperson Tuomas Martikainen writes in his blog text, ETMU traces its origins to the national research program on ethnic relations. This program was established in 2003, building upon the research program funded by the Academy of Finland named “Marginalisation, Inequality, and Ethnic Relations in Finland” (SYREENI). This lasted for two years and brought together numerous researchers based in Finland who were interested in immigration and ethnic relations and wished to continue their collaboration. ETMU was originally established in Helsinki in 2002 during the Nordic Migration Research conference. The official history of ETMU began with the ETMU meeting on June 2, 2003 at the House of Science in Helsinki. Since then, ETMU has served the academic community, researchers in the field of immigration and ethnic relations at all career stages and positioned itself as an actor in the international research field and in Finnish society at large.

ETMU for researchers

ETMU has fostered the growth of the research field of migration and ethnic relations by providing a forum for researchers. It has worked – and continues to work – to promote multidisciplinary and ethical research and education in the field of ethnic relations and international migration in Finland, welcoming researchers at all career stages.

The email list, established at the inception of ETMU, remains a vital communication channel for numerous scholars throughout Finland and beyond. ETMU not only provides opportunities for researchers with innovative and forward-thinking ideas to publish but can also be viewed as a pioneer in its publications endeavours. As noted by former chair Lotta Haikkola in her blog post, ETMU operated a scientific open access journal well before universities implemented open access policies, and maintained an online blog before popularisation of science became mainstream. ETMU established the Finnish Journal of Ethnicity and Migration (FJEM) in 2006, which eventually merged with the Norwegian journal Norsk tidsskrift for migrasjonsforskning in 2011 to form the Nordic Journal of Migration Research (NJMR), which still exists and is supported by ETMU. Over the years, FJEM and NJMR have been – and still are – important publication channels for researchers in the field of migration and ethnic relations.

ETMU researchers have also published scientific edited volumes. Edited volume Ylirajainen kulttuuri (SKS) was released in 2006. Furthermore, to celebrate ETMU’s 10-year anniversary in 2014, ETMU researchers Lotta Haikkola, Merja Pentikäinen, Niko Pyrhönen, and Teemu Pauha published a book Ulos kammioista! Muuttoliikkeiden ja etnisyyden tutkimus yhteiskunnallisena vaikuttamisena. This publication reflects on how researching migration and ethnic relations serves as a social action against xenophobia. Ten years later, a group of researchers will publish ETMU’s 20th anniversary publication to critically reflect on integration.

Since its inception, ETMU has been a non-hierarchical organisation providing a platform and responsibility for young scientists and, increasingly, international scientists. For example, the first chair, Tuomas Martikainen, took on a leadership role while still a PhD student. Our current chair, Camilla Marucco, and the two chairs before her, Johanna Ennser-Kananen and Saara Pellander, are all scientists who have come to Finland from abroad. On a positive note, the ETMU Board has also become more diverse in terms of nationalities and cultural backgrounds. ETMU also supports the participation of PhD students in international research conferences through the Annika Forsander Memorial Fund. This fund was established on May 4, 2018, to preserve the memory of Annika Forsander and her work by helping young scholars.

ETMU in scientific networks

Since its foundation, ETMU has had an international and transnational focus. The association’s initial model was drawn from other Nordic countries and the Netherlands. As former chair Marja Tiilikainen points out in her blog, ETMU, based in Finland, has facilitated international networking and provided support for the Nordic Migration Research Network, which was founded in Norway in 2007.

ETMU has also been very active in maintaining multidisciplinary research in the field of science policy in Finland, where multidisciplinary research is often not very strong and established. To this end, ETMU has become a member of the Federation of Finnish Learned Societies and has over the years networked with other scientific associations, such as the Youth and Children research network, as former chair Lotta Haikkola writes in her text.

ETMU in the society


ETMU responds to the society in which it lives. ETMU strives to promote and support the work of non-governmental organisations and activists who contribute to a more just and equal society. It is a visible civil society actor, working with NGOs, government agencies, decision-makers and the media. ETMU strives to influence public opinion on migration and ethnic relations as well as migration and integration policy making through research-based outputs, for example, by publishing research-based blogs on current issues in its online magazine Liikkeessä yli rajojen.

It can be observed that ETMU’s activities are gradually moving more towards societal engagement. ETMU is actively engaged in bringing research-based evidence to bear on policy -making, a role that has become more important in recent years as part of the overall policy shift toward more restrictive immigration policies that disregard the human rights agenda in immigration policies. Currently, ETMU is represented on the advisory boards of the Ministry of Employment and the Economy’s Centre for Expertise on Immigrant Integration and Statistics Finland’s Immigration Statistics. In addition, it is becoming increasingly important for ETMU to advocate for humanitarianism and peace outside Finland. This is because many conflicts around the globe have negative consequences for both immigrants and non-white Finnish people.

ETMU confers visibility to scholars and civil society actors by annually awarding the ETMU prize at its conference. The award seeks to highlight major contributions to the promotion and research of ethnic relations such as Professor Erik Allardt, Professor Emerita Marja-Liisa Swantz, Professor Karmela Liebkind, Professor Tom Sandlund, Chancellery Counsellor Risto Laakkonen and Professor Elina Pirjatanniemi. Moreover, the award also recognises the work and engagement of societal actors such as the Right to Live Collective, Koko Hubara and the Ruskeat Tytöt (Brown Girls) Collective and Medical doctors Hibo ja Ibrahim.

ETMU in the future

ETMU will persistently work towards combating the challenges posed by xenophobic political forces and rising discrimination in diverse forms, as they continue to remain an integral part of our daily lives. These first 20 years of ETMU show the importance of critical thinking and active engagement among scholars and civil society actors. This special issue also celebrates all the people who have been part of ETMU – board members, chairpersons and supporting members – and whose work continues to advance ETMU’s vision, goals and actions for an equal and just society.

Reflection texts to celebrate ETMU 20 years

The first reflection text about ETMU is written in Finnish by the ETMU’s first chairperson Tuomas Martikainen (Ph.D., dos.) who is a religious studies scholar specialised in researching the religious activities of immigrants in Finland. Currently, Martikainen is the rector of the Swedish School of Social Sciences at the University of Helsinki. Second reflection text written similarly in Finnish by Marja Tiilikainen (Ph.D, dos.) who served as a chairperson of ETMU in 2005-2007. Tiilikainen is a docent in religious studies focusing on researching the everyday lives and family relationships of forced migrants. Presently, Tiilikainen works as a research director at the Migration Institute of Finland.

The third reflection text is written in Finnish by Sari Hammar (Ph.D.), who was one of the founders of ETMU and chaired ETMU in 2009-2010. Hammar currently works at the Deaconess Foundation as director of international services and immigrants related services. Lotta Haikkola (Ph.D, dos.), who served as ETMU chair in 2014-2016, is the author of the fourth reflection text, which is written in Finnish. Haikkola currently works as an academy research fellow in the Youth Research Network. Haikkola specialises in ethnography and is currently researching young people in changing labour markets, with a particular focus on workers in the logistics and restaurant industries.

Haider Yas writes in English the fifth text as the representative of the Right to Live Collective reflecting the experiences after receiving the ETMU award in 2017. The Right to Live collective received the award for their tireless struggle for fairness in the asylum-seeking and decision-making processes, which highlighted the plight of those seeking refuge in Finland, and in Europe in general, while also exposing the discriminatory structures underpinning the current asylum policies in Finland. The sixth text was written by Johanna Leinonen (Ph.D, dos.), the ETMU chair from 2017-2018. Leinonen specialises in migration history and is a docent in multiculturalism research at the University of Turku (2016). Currently, Leinonen works as a researcher at the Deaconess Institute and is involved in various research projects.

The seventh reflection text is written in Finnish by Saara Pellander (Ph.D, dos.), who held the ETMU chair in 2019-2020. She is a docent in political history at the University of Helsinki and works currently as director of the Migration Institute in Finland. The eighth reflection text is written in English by Johanna Ennser-Kananen (Ph.D, dos.), who held the ETMU chair in 2021-2022. She currently works as an Academy Research Fellow at the Department of Language and Communication, University of Jyväskylä researching the intersections of language, knowledge, and racialization in schools.

The last two reflection texts of this special anniversary issue are by ETMU Prize winners: Professor of constitutional and international law and director of the Institute for Human Rights at Åbo Akademi Elina Pirjatanniemi (Ph.D), who received the 2019 ETMU Prize, and medical doctors Hibo ja Ibrahim, who received the 2022 ETMU Prize. Professor Pirjatanniemi received the prize for her scientific and social commitment to human rights. Doctors Hibo and Ibrahim received the award for their medical practice in Finland with the aim of making Finnish healthcare equitable and accessible to all.

The Critique of ”Finnish Exceptionalism” and the Burden of History

(c) Anastasia Lapintie Funchal, Madeira 2017
Lukuaika: 5 min.

Author: Johan Ehrstedt

In many respects, Finland’s position as a Nordic welfare state is but a memory. While private charity continues to prop up the unstable walls of the ever-leaner welfare state, the cherished national self-image of Finland also begins to show more cracks than ever before. With self-image, I mean the politically useful myth of the Finnish nation-state, which has succeeded in impressing the world.

This myth has been the narrative of a kind of national innocence, grounded in the claim that the success story of Finland has not been built at the expense of others, whether these are minorities, nationalities or countries. The brutal treatment of national minorities at the hands of the nation-state has long been a topic of research, while the supposed innocence of our country compared to the rest of the world has faced justified criticism at least since the 1990s. A whole other question is also what effect all of this criticism has had on Finnish citizens in general.

History is often referred to in contemporary political struggles related to societal issues, and Finland is no exception. A common trait for most uses of history has been the way in which they frame Finnish history and society in terms of a unproblematic collective ‘us’, both in the past and in the present. Different allusions to a supposed national unity have typically been accompanied by a strong belief in and identification with the Finnish nation-state.

However, a new way to utilize history in Finland has grown stronger in recent years: the visible and unapologetic criticism of both Finnish society and culture and the demands for equal treatment made by groups that have thus far been marginalized and made invisible. These groups include the Sámi and the Roma, along with other racialized people and migrants. This new approach is evident for example in the struggle of the Sámi for their national existence, stories of anti-racist struggles in Finland, and the campaign for introducing anti-racist principles and policy decisions at Finnish universities, to name a few.

The past is not an earlier version of the present

In these struggles and campaigns I perceive a parallel use of the terms colonialism and racism: on one hand they serve as analytical descriptors for various types of oppression in our contemporary society, and on the other they are presented as ubiquitous themes in the history of Finland. This parallel use appears both in peer-reviewed works in Finnish and English and in more ‘popular’ contexts.

Although different aspects of colonialism and racism are definitely a part of Finnish history, I am skeptical towards the idea that racism and colonialism serve as explanations for the history of Finland. My skepticism is grounded in two intertwined aspects related to the conditions of historic understanding.

I argue that these attempts to use history in order to uncover and counteract modern-day racism, oppression and discrimination in Finland – while most praiseworthy in themselves – seem to be built on uncertain footing that may weaken the justified nature of their criticism of contemporary society and culture. By this I mean that the arguments that these attempts are based on adhere to an old-fashioned view of history, in which the primary purpose of history and historiography is to serve as an instrument for explaining the current status quo: “how we have come to be here”. In other words, there is an assumption of a straightforward and traceable continuity between the past and the present.

The anti-racist academic and activist Paul Gilroy, among others, has eloquently warned about the pitfalls of expecting present concepts and categories to be found in the past:

We must […] be especially careful not to project contemporary dynamics backward into circumstances with which they cannot possibly be congruent, nor should we imagine the world always to have been as starkly black and white as it sometimes looks these days.

Paul Gilroy, After Empire: Melancholia or Convivial Culture?, p. 33.

In the language of historians the type of unintentional bias that Gilroy describes is called doing history backwards. In this case, contemporary oppression and discrimination serve as the starting point for an approach within which history is seen as something that can be mapped out by simply rewinding it. This linear approach can easily result in simplified truths and caricatured depictions of the developments that have produced the world we live in and the problems we are faced with – as if the very tangible injustices that disproportionately affect certain vulnerable groups and societies today simply must have both strong and far-reaching roots in the past.

However, history is not like water in a channel built by engineers, inexorably making its way to the sea. History is more akin to the water in an unpredictable river delta: it may never even end up in the sea.

The future was as open in the past as it is in the present

The view of the past described above is further characterized by a kind of unintentional determinism. If we assume that the key to the status quo of today is a direct consequence of the march of history, then this leaves very little space for change. Consequently, the forms of asymmetrical relations of power that give rise to oppression and exploitation in our society and in the rest of the world may – however unintentionally – appear to be historically further-reaching, stronger, and more unchangeable than they actually are.

It is undeniable that the future was always open in the past, and it was beyond any power to plan or dictate it. The future was formed at the intersection of different endeavors, interests, wishes, dreams, powers, movements, groups and – last but not least – mere chance. As Michel Foucault has pointed out, our present is the unique result of struggles for power in the past; it is a state of affairs that no one could have foreseen or made detailed plans for.

Foucault further claimed that the very awareness of the fact that there is no deterministic link between the past and the present might serve to empower various societal movements and struggles striving for change and improvement in the present. These insights ought to be of interest for historians as well as for all groups in society working towards their own emancipation and that of others.

For the French philosopher Michel Foucault, history was a weapon in the struggle for the present. Source: Wikimedia Commons.

Formulating and posing ‘difficult’ questions about Finnish history from the perspectives of marginalized groups in the present is a most welcome endeavour. Finnish history is ever a work in progress rather than a finished manuscript that cannot be changed. In doing so, however, one would do well to attach little analytical value to abstractions such as coloniality and modernity, which imply a lack of agency. History is always contextual, made by people in a certain time and place who fought for things that mattered to them but may seem alien to us. Appreciating the unfamiliarity of the past allows us to identify the distinguishing features of our own time, and by extension, to engage with it critically.

Johan Ehrstedt is a PhD candidate in General History at Åbo Akademi University, Turku. His research concerns famine in the modern history of South Asia and the conditions for the academic historical study of famine.

Vähemmistöjen poliittisen edustuksen vahvistaminen on puolueiden tehtävä

Unsplash/ Arnaud Jaegers
Lukuaika: 3 min.

Kirjoittaja: Josefina Sipinen

Puolueiden rooli portinvartijoina edellyttää, että ne huomioivat väestön moninaistumisen ehdokasasettelussaan. Ilman vähemmistötaustaisia ehdokkaita vähemmistöjen ääni vaaleissa jää katveeseen.

Vaalikevät on kuumimmillaan, ja yksi näissä eduskuntavaaleissa puhuttava teema on työperäinen maahanmuutto. Suomi – kuten muutkin vauraat länsimaat – pyrkii paikkaamaan väestön ikääntymisestä juontuvaa työvoimapulaa houkuttelemalla uutta työvoimaa ulkomailta. Samalla keskustellaan siitä, onko Suomi tarpeeksi houkutteleva vaihtoehto kilpailussa osaavasta työvoimasta, eli millaisia hyvän elämän edellytyksiä Suomi tänne muuttaville tarjoaa.

Yksi merkittävä Suomeen muuttaneiden hyvinvointiin liittyvä tekijä on mahdollisuus yhdenvertaiseen osallistumiseen ja osallisuuteen, joka pitää sisällään yhteisöön kuulumista, kuulluksi tulemista, uskoa omiin toimintamahdollisuuksiin ja merkitykselliseksi koettua toimintaa. Vaalien alla huomio kiinnittyykin yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin      vaikuttaa äänestämällä, ehdolle asettumalla tai vaalikampanjoihin osallistumalla.

Eri maiden kotoutumispolitiikkaa kartoittavassa Migrant Integration Policy Index:issä Suomi sijoittuu kärkikastiin, kun tarkastellaan maahanmuuttaneiden mahdollisuuksia osallistua politiikkaan. Suomeen muuttaneet ulkomaan kansalaiset saavat äänestää kunta- ja nyt myös aluevaaleissa. Äänioikeus eduskuntavaaleissa samoin kuin kansalaisaloitteen vireillepano- ja allekirjoitusoikeus on kuitenkin rajattu vain Suomen kansalaisille. Suomeen muuttaneiden osalta tämä tarkoittaa, että mahdollisuudet vaikuttaa Suomen lainsäädäntöön edellyttävät lukuisia kelpoisuusvaatimuksia, kuten kansalaistamisen edellytyksenä olevan kielitestin läpäisyä.

Maahanmuuttaneiden äänestämättä jättämisen syyt

Kuten koko väestön tasolla myös äänioikeutetuissa ulkomaista syntyperää olevien osuus kasvaa vaali vaalilta. Äänestysaktiivisuus Suomeen muuttaneiden keskuudessa on kuitenkin huomattavasti matalampaa kuin muun väestön, joskin se vaihtelee merkittävästi eri maahanmuuttajaryhmien välillä.

Vuosina 2018–2019 toteutetun FinMonik-tutkimuksen mukaan kaikkein merkittävin syy Suomeen muuttaneiden äänestämättä jättämiselle on tiedon puute. Tämän jälkeen yleisimpiä syitä ovat alhainen kiinnostus vaaleja ja äänestämistä kohtaan, vaikeus löytää sopiva ehdokas ja epäluottamus politiikkaa kohtaan.

Väitän, että nämä syyt ovat voimakkaasti yhteydessä siihen, että toistaiseksi Suomessa on nähty vain vähän vaaleilla valittuja edustajia, joiden oma tai vanhempien syntymämaa on jokin muu maa kuin Suomi, tai jotka kuuluvat etniseen tai rodullistettuun vähemmistöön. Ilman monikulttuurisia ja muutakin kieltä kuin suomea tai ruotsia puhuvia poliittisia ehdokkaita puolueet eivät kykene tavoittamaan kielivähemmistöihin kuuluvia äänestäjiä, saati lunastamaan heidän luottamustaan.

Väitöskirjaani varten tekemäni haastattelut puolueiden ehdokasasettelusta vastaavien henkilöiden kanssa osoittivat, että vaikka ehdokaslistoille rekrytoidaan systemaattisesti eri sukupuolia olevia, eri ikäisiä, eri alueilla asuvia ja eri ammateissa työskenteleviä ehdokkaita, kysymys vähemmistöehdokkaiden edustuksesta ehdokaslistoilla on puolueille haastavampi. Moni haastatelluista toi esille, että vähemmistöryhmiin kuuluvien lupaavien ehdokkaiden tunnistaminen on hankalaa, koska oma sosiaalinen piiri on tältä osin liian suppea. Toisin sanoen vähemmistötaustaiset ryhmät jäävät puolueiden rekrytointiverkostojen ulkopuolelle.

Mikä on puolueiden rooli?

Ratkaisematta vaikuttaa olevan myös kysymys, missä määrin puolueiden tulisi tarjota erityistä tukea vähemmistöön kuuluville ehdokkaille, sillä rasismi ja vihapuhe voivat merkittävästi vaikuttaa monien ehdokkuudesta kiinnostuneiden päätökseen asettua ehdolle. Puolueissa kuten muuallakin yhteiskunnassa tulee käydä keskustelua antirasismista eli siitä, miten voimme yksilöinä ja organisaatioina vähentää etnistä syrjintää, syrjivien käytäntöjen vaikutuksia ja kielteisiä ennakkoluuloja.

Etenkin vaalien ehdokasasettelussa mielikuvilla ja käsityksillä niin kutsutuista ideaaliehdokkaista on suuri merkitys sille, millaisiksi puolueiden ehdokaslistat muodostuvat. Vaaleissa puolueiden keskeinen tavoite on saavuttaa mahdollisimman paljon ääniä ja siten edustajanpaikkoja. Alhaisen äänestysaktiivisuuden ryhmät, kuten maahanmuuttaneet ja etniset vähemmistöt, eivät siten välttämättä nouse puolueiden tärkeysjärjestyksessä kovin korkealle, kun puolueet pohtivat, miten eri väestöryhmien tulisi olla edustettuina ehdokaslistoilla, jotta jokaiselle puolueen potentiaaliselle äänestäjälle löytyisi listalta sopiva ehdokas.

Riskinä myös on, että moninaisuuden huomioiminen jää päälle liimatuksi. Ei siis riitä, että vähemmistöt ovat edustettuina vain vaalien ehdokaslistoilla, vaan heidän äänensä tulisi kuulua myös puolueiden sisällä.

On syytä muistaa, että aikanaan myös naisten edustus vaalien ehdokaslistoilla on vaatinut johdonmukaisia toimenpiteitä. Siinä missä naiset ovat äänestäneet miehiä aktiivisemmin aina vuoden 1987 eduskuntavaaleista saakka, naisten osuus kyseisten vaalien ehdokkaista oli vain 36 prosenttia. Viimeisimmissä eduskuntavaaleissa naisten osuus on noussut lähes puoleen kaikista ehdokkaista.

Puolueiden ei siis tule nostaa käsiään pystyyn vähemmistöjenkään osalta. Asenteita, julkista keskusteluilmapiiriä ja rakenteita kehittämällä myös vähemmistöehdokkaiden asema vaaleissa ja puolueissa todennäköisesti paranee.

Lähteet

Durose, C., Richardson, L., Combs, R., Eason, C. & Gains, F. (2013). ‘Acceptable Difference’: Diversity, Representation and Pathways to UK Politics. Parliamentary Affairs 66 (2): 246–267.

Kuusio, H., Lämsä, R. Kazi, V. & Leemann, L. 2020. Sosiaalinen ja poliittinen osallistuminen. Teoksessa H. Kuusio, A. Seppänen, S. Jokela, L. Somersalo & E. Lilja (toim.). Ulkomaalaistaustaisten terveys ja hyvinvointi Suomessa – FinMonik-tutkimus 2018–2019. Helsinki: THL, 69–74.

MIPEX. 2020. https://www.mipex.eu/

Sipinen, J. 2021. Recruitment of Immigrant-origin Candidates in Finnish Municipal Elections. Akateeminen väitöskirja. Tampere: Tampereen yliopisto.

Sipinen, J. & Seikkula, M. 2022. Reproducing White Normativity in Parties’ Candidate Recruitment: Evidence from the 2017 Finnish Municipal Elections. Scandinavian Political Studies 45 (4): 456–477.

YTT, FM Josefina Sipinen työskentelee tutkijatohtorina (valtio-oppi) Tampereen ja Helsingin yliopistoissa. Sipinen on väitellyt maahanmuuttaneiden poliittisesta rekrytoitumisesta ja hänelle on juuri myönnetty Suomen kulttuurirahaston apuraha venäläis- ja somalialaistaustaisten nuorten poliittisia asenteita ja osallistumista Suomessa käsittelevään väitöksen jälkeiseen tutkimukseen.

123...16Sivu 2 / 16

Luetuimmat

Liikkeessä yli rajojen
Liikkeessä yli rajojen -blogin kirjoitukset eivät vastaa ETMU ry:n virallista kantaa, vaan ne edustavat aina blogikirjoituksen kirjoittajan näkemyksiä.
© Etnisten suhteiden ja kansainvälisen muuttoliikkeen tutkimuksen seura (ETMU). 2018. Some rights reserved.